#5/17 Siuron kivikoissa 25.2.

Lauantaina luvattiin auringon paistetta ja kun viikolla oli tullut maahan lumihuntu, niin happihyppely aamusta oli pakollinen. Jo kauan sitten olin pannut merkille kartasta Siuron lähellä Ruutanan järven luonnonsuojelualueen. Paikka tuli tänä vuonna uudestaan akstiiviseksi, kun  Suomen Luonnonsuojeluliitto valitsi Siuron vanhat metsät Suomen Luonnon 10 Helmeä -listaansa.
Suojeluesitys (eli alueen laajennuksen ehdotus) löytyy täältä.

Paikka osoittautuikin varsin mielenkiintoiseksi. Asutushan on tuossa ihan kulmilla, joten alueella menee runsaasti polkuja ja virallinen nuotiopaikkakin alueelta löytyy. Maapuita on runsaasti, samoin kaikenlaista puolilahoa lehtipuuta (raitaa, haapaa, koivua), joten lintupaikkana varmaan keväämmällä hieno. Nyt äänessä olivat lähinnä vasta tiaiset.

Raitoja

Maapuita (ja aurinko!)

Kolopesijöiden paratiisi

Kiersimme Ruutanajärven ja suuntasimme koillispuolen kalliolle geokätkölle. Meno oli vaativaa, massiivisia kivenrohkaleita koko rinne täynnä. Sauvat olivat tarpeen, sillä jäätäkin oli ainakin poluilla lumen alla. Matkalla kätkölle löytyi komea lohkarikkoluola. Olihan siellä tietty lasten majakin jossain kolossa, niin kuin kuuluukin olla.

Taina ja lohkarikko

Jatkoimme kiertelyä, välillä poluilla ja välillä niiden ulkopuolella. Maapuut ja kivikko pitivät huolen, että vilu ei tullut, vaikka pakkasta oli noin 5 astetta ja viimaakin hieman.

"Tuosta alas"

 Yllättäen törmäsimme metsän kautta lähestyen isolle puurakenteiselle kodalle. Paikalla oli tauolla lapsi ja äiti, oli kuulemma koulu käynyt eilen kodalla hiihtoloman kunniaksi ja tänään oli äidin vuoro tutustua paikkaan. Linnatupa luki kylteissä, makkaranpaistopaikaksi ihan sopiva paikka ja ympäristö näyttävää kivikkoa.

Linnatupa

Kiviä

Poikkeuksellisen paljon vihreää metsäkortetta.

Tuvalta kiersimme autolle ja  kierros umpeutui. Hienoa lähimaastoa Siurolaisille, toivottavasti SLL:n esitys menee läpi ja alue saa laajennuksensa.

SLL:n kartta, merkitsin luolan ja kodan siihen.

#3/17 Jäätynyt reservaatti Isosuo 21.1.

Yksi lähialueiden kansallipuistoista oli jäänyt minulta kokonaan kokematta ja Tainakin oli vieraillut Puurijärvi-Isosuon kansallipuistossa kauan sitten ja sulan maan aikaan. Nyt kun suot ovat jo tukevasti jäässä, mutta lumi antaa (valitettavasti) odottaa itseään, oli mainio aika lähteä tutustumaan puistoon tunnin ajomatkan päähän. Alueellahan on sulan maan aikaan rajoituksia, Isosuolla ei saa käydä huhtikuun ensimmäisen päivän jälkeen ja tuskin siellä helppoa olisi liikkuakaan, sen verran vetiseltä kartta näyttää.

Kurvasimme Isosuon parkkipaikalle vähän ennen puolta päivää. Yksi auto parkissa, ei siis ruuhkaa vaikka päivä oli tämän vuoden hienoin talvipäivä. Ensin kävimme katsomassa Puurijärven puolen lintutornin, sitten kävelimme pitkospuita pitkin toiselle, Isosuon laidassa olevalle lintutornille.

Isosuo alueen oikea puoli. Yläpuolella Puurijärvi.

Puurijärvi, lintuparatiisi hiljaisena. Ei erityisen houkutteleva näin talvella.

Opastaulu, jossa maiseman muutos viimeisen 10v. ajalta, veden pinta noussut n.1m.

Aurinko!

Isosuon lintutorni

Isosuon reunat kasvoivat kitukasvuista mäntyä, keskellä oli tasaisempaa, helppokulkuista jäätynyttä suota. Eläinten jälkiä oli aika paljonkin, lähinnä ketun ja jäniksen. Yksi toinenkin kulkija nähtiin suolla, yksinäinen reppumies.

Välissä söimme eväät, sitten kävelimme suon toiselle laidalle katsomaan Kokemäenjokea. Joki oli jäässä mutta emme uskaltautuneet jäälle. Joimme kahvit joen rannalla auringonpaisteessa. Autolle palasimme vielä pitkostettua polkua pitkin. Reilu 9 km ja 4 tuntia taukoineen reissuun meni.

Linnuston puolesta alue on mitä ilmeisin aarre keväisin ja kesäisin. Mukava päiväretki tuosta tuli nin talvellakin.

Kokemäenjoen ranta, majava täälläkin ollut puuhissaan