#16 Vätsärin kesäkuu osa 2

Itsekseen 11.6.-17.6.2021

Matka jatkui omassa hyvässä seurassa

11.6. Päivä 8: Helteinen lepopäivä

Olin siis pystyttänyt leirin Pätsikotajärven niemeen, komeisiin maisemiin. Päätin pitää lepopäivän, jätin teltan paikoilleen ja läksin vavan kanssa kiertämään järveä. Järven länsipäässä oli vanhan asumuksen rauniot, päivettynyttä roskaa ja ruostunutta romua. Järvstä laskevan puron kohdalla näin vastapäisessä pusikossa liikettä, kaksi miestä eteni toisella puolella. Ilmeni, että ollivat pitäneet leiriä vastapäätä minua järven toisella oyuolen. Onnistuin kuitenkin välttämään nokakkain törmäämistä näiden reissun ensimmäisten ihmisten kanssa. Ei tänne seurustelemaan olla tultu!

Päivän kohokohta oli kuuden kuukkelin parvi, joka ilmiselvän uteliaasti tutkiskeli minua kun kävin kalassa pikku lammella. Lammella muuten onnistuin juuri ja juuri ottamasta haukea rantavedestä.

Kaiken kaikkiaan ehkä olisi samalla vaivalla voinut siirtyä eteenpäinkin leirikamojen kanssa, sen verran hyvältä olo tuntui kropassa. Hellepäivä tuli siis huilittua.

Väriä oli tullut jo mukavasti ulkoilmaelämästä

Pätsikotajärven sauna

Vanhan asumuksen roskat järven länsipäässä

Sukset, suket, kuka vei porstuasta porkat

Leiri vastarannalta katseltuna

En alkanut näitä ryöppäämään (eikä niitä paljon ollutkaan)

Kolme kuukkelia sain yhteen kuvaan (kuudesta)

Pikkulammen reilu kilonen hauki

Hellepäivän viritys

12.6. Päivä 9: Mutkan kautta Sollomusjärven tuvalle ja ohitse

Ajattelin suunnata katsomaan Sollomusjärven autiotupaa. Koska se oli päivämatkaksi liian lähellä suoraan kuljettuna, mutkittelin ja tutkin matkan varrelle osuneita pikkujärviä. Kalastelu ei tuottanut tulosta, mutta matka maistui ja siinä oli yksin kulkiessa seikkailun makua.

Pahka oli lähtenyt liikenteeseen

Vätsärin tyyppimaastoa

Komeita pikkujärviä

Saavuin Sollomusjärvelle lounasaikaan. Lueskelin hämärässä tuvassa tupakirjaa. Kävijöitä oli ihan kohtuu paljonkin tuvalla, olihan se päivämatkan päässä tiestä ja hyvän polun varressa. Söin lounaan ja jatkoin matkaa, ei tehnyt mieli jäädä "sivistykseen notkumaan.

Sollomusjörven autiotupa

Seurailin polkua ja sitten pitkää, kapeaa harjua lounaaseen. Harju päättyi Sollomusjärven selän rantaan. Siitä löytyi sopiva yöpaikka, tuulikin sen verran, että ajoittain esiin tulleista hyttysistä ei ollut haittaa. Toistaiseksi olikin ollut täysin hyönteisvapaata aikaa. Tuuli tyyntyi ja Sollumusjärvessä tuikki kovaa. Heittelin ja kiertelin rantaa, mutta kalat olivat epäluuloisia. Lopulta sain pienen harjuksen, reissun ensimmäisen. 

Harju Sollumusjärven läpi

X-mid leirissä

Lakat olivat vasta lupaus tulevasta

Komea ilta-aurinko Sollumusjärven rannalla.

Saavuin Sollomusjärvelle lounasaikaan. Lueskelin hämärässä tuvassa tupakirjaa. Kävijöitä oli ihan kohtuu paljonkin tuvalla, olihan se päivämatkan päässä tiestä ja hyvän polun varressa. Söin lounaan ja jatkoin matkaa, ei tehnyt mieli jäädä "sivistykseen notkumaan.

13.6. Päivä 10: Järvenpäähän ja yli sen

Aamiaisen jälkeen suuntasin taas polun varteen. Se oli selkeä ja Vätsärin mittapuulla helppokukuinen väylä, vanha keino, joka johti etelään kohti Järvenpäätä. Järvenpäässä sijaitsi aikoinaan kruunun majatalo, joka rakennettiin 1890-luvun alussa majoittamaan kulkijoita, jotka tulivat Inarista ja jatkoivat Ruijanpolkua pitkin Pakanajoelle ja Norjan puolelle. Nyt rakennuksista ei ollut jäljellä enää jälkeäkään mutta hieno lapinkenttä paikalla vielä oli historiasta muistuttamasta.

Helppoa kangasmaastoa Sollumusjärven lähellä...

...ja sitä tavanomaisempaa

Vanhoja veneenvetoratoja oli polun varressa useassa paikassa

Järvenpään kenttää

Söin lounaan sateen suojassa kotapuiden vieressä

Mikälie veneevetolaite

Erämaa-alueen raja

Hirvi

Kiemurtelin syrjään Pakanajoen polun varresta. Peten Harrijärven kohdalla, kolmen lähekkäisen järven risteykseen perustin leirin. Paikka oli mainio ja sain järvessä katsekontaktin harreihinkin, vaikka koukkuun ne eivät suostuneet ottamaan. Nirsoja olivat alkukesän kalat, huomaan.

14.6. Päivä 11: Pitkä päivä Tuulisjärven rannoilta Vainosjärvelle

Tämä päivä oli matkaltaan yksi reissun pisimpiä. Matkan joutumista edisti se, että kuljin pitkät pätkät Ruijanpolkua pitkiä. Olihan kyllä reppukin keventynyt aika lailla kun melkein puolentoista viikon ruuat olivat hävinneet matkamiehen mahaan. Olin tehnyt laskuvirheen Matin ja minun ruokieni kanssa ja nyt olisi joku kalansaalis todella tarpeen, ettei tarvitsisi liian aikaisin erämaasta Sanilaan poistua. Nyt kelpaisi jänkäkoirakin...

Suuntasin siis suuren Vainosjärven rantaan ja lähdin kohti koillista.

Yöllä oli satanut räntää

Vainosjärven rannassa oli paikoin todella hyvä polku

Olin kävellyt koko matkan vanhoilla Nikeillä ja se alkoi näkyä

Tuulisjärven puolessa välissä oli paikallisten kesäpaikkoja

Paikallinen tapa tehdä telkän (tai uivelon) pönttöön aukko sahaamalla, aika veikeän näköinen

Tuulisjärven koillispäästä lähti Tuulissjoki, jossa oli koko matkan näyttävimmät vesimaisemat. hienoja pieniä ja isoja putouksia, syviä poteroita ja oikeita perhomiehen unelmapaikkoja. Heittelin ahkerasti lippaa ja jigejä mutta vailla tulosta.

Kun taimenet tai harjukset eivät suostuneet ottamaan onkeen, niin oli otettava varasuunnitelma käyttöön. Saavuttuani Vainosjärvelle suuntasin paikkaan, josta olimme Matin kanssa edellisellä kerralla ruokahauen napanneet ja niin tapahtui nytkin. Komea mötkäle, jonka sitten valmistin iltaruuaksi leirissä. Leirin pystytin Vainosjärven hiekkarannan komeisiin maisemiin.

Vainosjärven hiekkarannat

15.6. Päivä 12: Lepopäivä leirissä

Koko päivä oli sadetta, joka oli etukäteen tiedossakin. Chillailin leirissä vähin liikkein. Meni se päivä näinkin kun ei ollut pakkoa liikahtaa mihinkään. Lueskelin kännykällä Antti Haatjan kirjaa Pohjoinen-jälkemme maailman laidalla. Sopi hyvin tunnelmaan.

Parrankasvatuspäivä

Lounaaksi - yllätys yllätys - kylmää kuskussalaattia

Vainosjärven rannassa tuuli

Vainospää sateessa

16.6. Päivä 13: Vainospään huiputus

Viimeisen kokonaisen päivän omassa reissussa pyhitin päiväretkelle Vainospäälle ja takaisin. Ihan komeat maisemat huipulla oli, vaikka ilma olikin pilvinen ja välillä satoi rakeitakin. Matkalla ohitin kylän miesten venerannankin, jonne oli rakenteilla silta jörveen laskevan joen yli. Tällä kertaa ylitys kävi vielä kahlaten.

Kylän miehet olivat rakentamassa siltaa venerantaansa

Tummat pilvet pyörivät pään päällä ja välillä taas aurinkokin pilkahti hetkeksi. Takaisintulomatkalla sain kunnon raekuuron niskaan, mutta kaiken kaikkiaan sadetta ei kuitenkaan paljon tullut. Kiva ja kevyt kapuaminen Vainospäälle oli ilman reppuja tehtynä.

Ilta oli jo selkeä, mutta tuulinen. Sellainen pieni välikohtaus sattui, että selältä puhaltavassa kovassa puuskassa teltan nurkan metallirengas antoi periksi katketen. Siitähän sitten tietty keppinä toimiva kävelysauva nurin ja minä äkkiä ulos telttaa kiinni pitämään. Vähällä kuitenkin selvisin, kun telttakaan ei mennyt välikohtauksessa rikki. Tuo renkaan katkeaminen ei kyllä ollut teltan valmistajan syy, itse olin nurkkanarut vaihtanut ja lisännyt askartelukaupan avainrenkaat pystytystä helpottamaan. Ei kaikki metalli näköjään olekaan myrskyssä kestävää.

17.6. Päivä 14: Sanilaan

Kaikki päättyy aikanaan - alkaakseen taas alusta. Kävelin kahden viikon rupeaman päätteksi Sanilan porotilalle suihkuun, syömään, pyykkäämään ja lepäämään. Samalla odottelin Hannua, joka tulisi liittymään seuraani seuraavalle taipaleelle - siitä lisää seuraavassa osassa!

Reissun kartta - lähtöpiste ja päivän 8 leiri kuvan keskellä Pahtareikäjärvellä