Blogiarkisto

keskiviikko 22. tammikuuta 2020

#2/20  Revohkalla Keihäänmaalla 19.1.2020 

Lumettoman tammikuun terapiareissu

Parhaat retkeilypaikat kannattaa jakaa, ainakin hyvien ystävien kesken (muutenhan sitä yleensä toivoo olevansa rauhassa ihmisiltä!). Keihäänmaan laavu on ollut jo pitkään suosikki. Täällä on käyty perinteisesti yöpymässä kevättalvella, nyt tehtiin päiväretki isommalla porukalla. Samalla tuli käveltyä hyvänlainen lenkki laavusta lounaaseen, ihan uusia maisemia siis. Ja maastot olivat tässä suunnassa jopa odotettuakin mukavampia, paljon täysimittaista kuusikkoa.

Eväitä syötiin ja tulia pidettiin väleissä ja havaintojakin oli, vaikka hiljainenhan se tammikuun metsä keskimäärin on. Matkalla kuvasin närheä tienposkesssa ja perillä näkyi ainakin urpiaisisa, hömötiaisia ja joku näki kanalintujakin. Paikkahan on erinomainen niin teerelle, metsolle kuin pyyllekin. Tarkistin myös matkalle osuneet varpuspöllön pöntöt. Täällä olikin mukavasti elämän (vai pitäisikö sanoa kuoleman) merkkejä, sillä molemmissa pöntöissä oli myyrävarasto. Pitäisiköhän tulla keväämmällä takaisin kuuntelemaan varpuspöllön vihellystä?

Muistiin pönttöjen paikat

Eka pönttö: N 61° 44.090, E 023° 18.760
Toka pönttö: N 61° 43.963, E 023° 18.352

Pikkulepinkäinen - eiku närhi se olikin. Nätti lintu!

Keihäänmaan komeita kallioita ihailemassa

Koirakaveri



Perhepotretti
Varjossa




Urpiaisia

Pönttö nro 1,  yksi myyrä

Pönttö nro 2, viisi kuusi myyrää ja mustia pikkusulkia

Asumus

Tällaista mukavaa hoitokuusikkoa oli paljonkin matkan varrella



maanantai 6. tammikuuta 2020

#1/20  Jumissa Jumissa 5.-6.1.2020 

Lähilähiretkeilyä Jämijärvellä

Kävimme Jämijärvellä ja köytin tilaisuutta hyväkseni päästäkseni ulos yöpymään. Ihan keskustan tuntumassa on hieno Jumin saari, joka todellista vanhaa kulttuuriseutua. Pari mökkiäkin on, mutta pääosissa ovat vanhat viljelykset ja niiden väliin jäävät hienot metsäkaistaleet, joissa on osin komeita haapoja, kuusia ja kaikenlaisia muitakn puita. Potentiaalista pöllömaastoa siis.

Pesäpaikka oli vanhan, paljon lahopuuta sisältävän metsikön laidalla. Pöllöjä ei kuulunut, tuuli ja tuli luntakin, joten aika odotettua ja vähän aikaistakin (helmi-maaliskuuta odotellessa). Tikkaherätys sentään tuli odotetusti.

Heitin repun selkään illalla, yövyin lumisateessa ja kävelin aamulla valmiiseen kahvipöytään. Näinkin se käy!

Paljon maapuuta, tikkamaastoa

Leiri oli tuossa saarekkeessa