Liikkeellä luonnostaan

#18/19 Tuusulanjärven ympäri 13.6.2019

Arkipäivän pyöräretki, ei yhtään arkista!

Minulla oli lomapäivä käyttämättä. Käytin sen hyvin ja menimme kiertämään Tuusulanjärven. Taina oli kiertänyt saman (20-30 km ?) lenkin runsas viikkoa aiemmin ja sai innostettua minutkin samaan puuhaan. Aamulla kello 8.37 paikallisjunalla Järvenpäähän ja siitä pyörän satulaan. Helppoa ja halpaa, 11 e suunta. Matkalla kävimme pari kolme lintupaikkaa, olimme syömässä Hyrylän vanhalla upseerikerholla, vierailimme Lottamuseossa ja päivän päätteeksi kävimme kahvilla Hessun luona Heikinkadulla. Sitten Ainolassa kello 17.37 junaan ja kotiin seitsemän maissa. Hyvä pikareissu.

Järvenpään päässä poikkesimme heti lintutornille.

Kortetta ja koivuja, seassa iiriksiäkin.

Juuri mitään liikettä ei tornilla ollut, mutta ääniä sitäkin enemmän

Räksä

Uikku aalloissa

Koko kierros kulki pikkuteitä ja kevyen liikenteen väyliä pitkin

Kiurut lentelivät aktiivisesti ihan soidinlennon tapaista - toista kierrosta jo? (Kyllä, kiurut pesivät toista kertaa kesäkuussa)

Settelin kosteikolle meni soratie maalaismaiseman läpi

Kuva kummun päältä, takana kosteikko. Kaukoputki olisi tarvittu tarkkailuun.

Sarvikalliolla maisemia katsomassa

Pensaskerttunen pensaassa, kuinkas ollakaan

Tosi hyvä lounas syötiin Kerho-ravintolassa, vanhalla Hyrylän upseerikerholla.

Lottamuseollakin poikettiin

Lottamuseon kierrokseen meni tasan tunti, kun kuuntelimme esitelmän ensin.

Ainolan pysäkillä. Kotona kello 19.

#17/19 Yölaulajia kuuntelemassa 9.-10.6.2019

Ylimääräinen lomapäivä hyvin käytettynä

Tuskin kotiuduttiin Kankaanpään suunnasta kävelystä (#16 Vatula - Kunkku), kun pakkasin taas reppuja. Kävelyn takia emme päässeet Pilyn yölaulaja-kävelylle viikonloppuna - järjestettiin siis sellainen.

Rantauduimme iltapuolella Siikakankaalle tuttuun paikkaa, jossa olin muutama viikko aiemmin kuullut ja nähnyt kehrääjän. Kävimme ensin nevan laidassa ja kyllä, lajilistasta puuttunut liro siellä huuteli, näköhavaintoa ei nyt saatu. Sitten menimme Kilpilammen leiripaikalle ja laitoimme riippumatot iskuun. Se ei ollutkaan tällä kertaa ihan läpihuutojuttu, sillä tähän paikkaan ja aikaan osui tämän kesän ehdoton (tähänastinen) hyttyshuippu. Rehvastelin ennen matkaa, että en välitä hyttysistä. Nyt oli kyllä ilma sen verran täynnä aktiivista verenimijää, että joudun pyörtämään puheeni - kyllä ne häiritsivät.

Leiriytymisen jälkeen menimme tuttuun tienristeykseen kuuntelemaan kehrääjiä. Hiljaista oli, kello oli yli kymmenen, mutta vielä oli kovin valoisaa. Emme jääneet odottelemaan surinaa, vaan läksimme muihin kohteisiin. Onnistaipaleen kylällä oli merkitty kuullun ruisrääkän. Eino Leinoa hyräillen hiivimme pellon reunaan ja kyllä vain rääh-rääh kuului kun hetken odottelimme. Muutenkin ilmassa oli laulua, kello yhtätoista käytiin ja yölaulajat olivat liikkeellä.

Onnistaipaleelta ajoimme Orivedelle. Oriveden uimarannalla kuulin paitsi useampaa viitakerttusta, myös ihan oikean pensassirkkalinnun. Heinäsirkkamainen siritys kuului kedon toisesta laidasta. Yksin sain uimarannan poluilla kulkea, Taina oli nimittäin tässä vaiheessa jäänyt autoon ja otti pienet yötorkut. Vielä kävimme yhdessä Pappilannimen suunnassa, josko viiriäinen olisi ollut puhetuulella, mutta ei ollut. Siitä suuntasimme siis takaisin Siikakankaalle, jossa olimme kello yhden maissa.

Siikakankaalla kuunneltiin siis uudestaan kehrääjää ja tällä kertaa onnisti. Paitsi kuultiin kahta eri yksilöä, niin myös näimme tumman yön linnun kolmesti. Yhtään kunnon valokuvaa ei jäänyt todisteeksi. Vielä on opeteltavaa tuossa lintukuvauksessa, varsinkin yöaikaan...jää sitten jotain ensikin vuodeksi.

Nukkumaan kello kahden aikaan ja ylös kymmeneltä. Kyllä nukuinkin sikeästi. Parasta aamussa oli tietoisuus, että arkiaamun työaikaa oli kulunut jo kaksi tuntia kun heräsin. Aamiaisen jälkeen teimme pöntön retken eli kävimme tarkistamassa parisenkymmentä tiaisen pönttöä ja neljä leppälinnun pönttöä. Yhdessä pöntössä oli vielä poikaset, toista vartioi vihainen sinitiainen ja kolmannesta lensi ulos huolestunut kirjosiepponaaras. Leppälinnun pöntöt olivat koskemattomia. Todellinen "onnistumisprosentti" saadaan selville sitten syksyn kierroksella.

Vielä kävimme lounaalla Siikajärven rannalla ja sitten olikin jo aika lähteä kotiinpäin. Mukana oli uisteluvehkeet, mutta se touhu saa odottaa ensi kerralle. Matkalla poikkesimme vielä katsomassa Onnistaipaleella Hörtsänän arboretumin kesäilmettä.