#12/19 Viimeiset hiihdot Siikanevalla 13.4.-14.4.2019
Talvi pitää vielä pintansa nevalla
Lauantai
Läksimme reissuun lauantaina. Kämpillä olimme kello 11 jälkeen, sopivasti ottamaan vastaan vieraamme, Kustin ja Tainan. Söimme eväsbanaanit ja läksimme suksimaan Siikanevalle. Tie oli vielä sen verran luminen, että hiihtäminen onnistui hyvin, muutamia sulaneita kohti lukuunottamatta.
Suolla tilanne muuttui, sillä alun lumisen osuuden jälkeen pälvet kasvoivat. Jossain vaiheessa tuntui sitten paremmalta ajatukselta jättää sukset kuitenkin pitkospuiden viereen ja siirtyä jalkamieheksi.
 |
| Tässä vaiheessa lunta vielä riitti |
 |
| Pälvet kasvavat |
 |
| Maisema Jaarikanmaan suuntaan, lumet vain vähenevät |
 |
| Karpaloita katsomassa |
 |
| Karpaloita! |
 |
| Jalkamiehenä |
 |
| Tuossa olisi jo aika hankala hiihtää... |
Jaarikanmaalla syötiin eväät. Pieni tulikin tehtiin. Ilma oli pilvinen, ei lämmin, mutta ei kylmäkään.
 |
| Jaarikanmaan näköalapaikka. Parin viikon päästä täällä on jo eri lailla elämää? |
 |
| Niittykirvisten muuttoparvi |
Reilusti yli kymmenen kilometrin lenkin jälkeen iltapata maistui kämpillä. Saunakin lämmitettiin. Vieraat lähtivät pimeällä, me jäimme Tainan kanssa taloa pitämään.
Sunnuntai
Aamulla kello soi aikaisin, aivan liian aikaisin. Mutta minkäs teet, teeriä oli mentävä vaanimaan ja silloin aamu-unisenkin oli venyttävä... Aamupuuro mahaan ja pikku ajo Siikakankaan hiekkakuopille. Olimme jo ennen kahdeksaan pelipaikalla. Teeren pulputus kuului jostain kauempaan. Läksimme etenemään, mutta jälleen kävi kuten usein aiemminkin, teeret olivat valppaampia. Matkalla saimme kuitenkin ensimmäisen kosketuksen mielenkiintoisiin jälkiin: tuoreet mäyränjäljet kurassa!
 |
| Talviunet ovat loppuneet ja metsäsika liikkeellä! |
 |
| Keltasirkku äänessä! |
 |
| Näkyykö teeriä? Ei näy. |
 |
| Mäyrän kuopimajäliä penkassa |
Siirryimme suksille. Soratiellä oli vielä aika hyvin lunta. Mäyrän jäljetkin näkyivät taas. Teimme pienen kierroksen suollakin, mutta sitten nälkä iski. Siis takaisin kämpille, ruokailu, päiväunet ja kämppä luovutuskuntoon. Sen verran mäyrän jäljet jäivät kiusaamaan, että läksimme vielä kerran samaan maisemaan. Tarkoituksena oli jäljittää mäyrän kolo. Sellaisen tuntisi kuulemma pesäkolon ulkopuolelle nostetuista pehmusteista, sammaleista ja heinätukuista.
Seurailimme jälkiä parisen kilometria, ensin suksilla ja sitten mäkisellä Moskulanmäellä jalkaisin. Vesiperä, mutta saimmehan ainakin liikuntaa. Vielä eväiden syönti palovartijan tornilla ja sitten olikin aika lähteä kotiin ja sitä myötä äänestämään. Parin viikon päästä olisi maisema varmaan aika eri näköinen!
 |
| Mäyrä hankikannolla |
 |
| Keltasirkku Moskulanmöen riistaruokinnalla. Siellä oli mäyräkin käynyt. |
 |
| Suolle on päästävä vaikka väkisin! |
 |
| Kevään ensimmäinen "elävä" muurahaispesä |
 |
| Metso puussa varikon alueella, epäselvästi auton läpi kuvattuna |
 |
| Palotorni 1mallia 1958 |
 |
| Pää piiloon ja pesän kaiverrushommiin! |
 |
| Hömötiainenhan se siinä pökkelän kimpussa. |
