Lisää lintuja  29.3, 30.3. ja 31.3.2019

Kevään ensimmäiset kottaraiset ja räkätti ja muita siivekkäitä, eläviä ja kuolleita

Perjantai enteili kevättä. Ehdimme töiden jälkeen tehdä pienen pyörälenkin, Iidesjärven rantaan, sitten lintutornille ja pieni kiekka vielä Hatanpään puiston rantaa. Riemukas löytö oli tiukan ponnekkaasti kommentoiva kottarainen, joka oli palannut vakiopaikalleen. Vuodesta toiseen Iidesrannan vanhat tervalepät koloineen vetävät puoleensa. Vielä oli kottis yksin, mutta haku oli päällä...

Vakiopaikalla!

On se nätti lintu!

Ehdimme iltavaloille Hatanpään rantaan. Jään reunalle kokoontuvat harmaalokit pitivät kunnon mekastusta. Välillä parvi nousi appelsiininoranssille taivaalle kiertelemään ja palasivat sitten lepäilemään. Valokuvauksellinen maisema!

Nokian puolen rannat ja harmaalokit ilmassa

Lauantaina kello oli soimassa kuudelta. Kevään päämuuttopäiviä, etukäteen arvioiden. Totuus ei sitten ollutkaan niin huikaiseva, suurimmat hanhimassat välttelivät meitä, mutta muuten kaikkea kivaa aamuretkeen mahtui. Kotipihan isossa koivussa, siinä jäljelle jääneessä puuhaili aktiivinen oravapari. Toinen näytti järsivän oikein urakalla koivun oksaa, en tiennyt että ne niinkin tekevät.

Rouskis rouskis kelpaa koivunoksa.

Nokian Taivalkunnan peltoaukeille saavuimme joskun ennen puoli kahdeksaa. Ilma olikin täynnänsä lintujen ääniä. Tuntui kuin joka puolella olisi sirkuttanut kiurujen konsertti ja kyllähän niitä paikalla olikin aika joukko, itsekin näimme parinkymmenen yksilön parven saapuvan paikalle. Kiuru on kyllä hankala kuvattava, pieni ja korkealla lentävä.

Kiurupari lennossa

Töyhtöhyypätkin esittivät lentonäytöksiään; se on kuulemma ainoa lintu joka pystyy tekemään niin kulmikkaita, 90 asteen käännöksiä lennossa, että pystyy eksyttämään jopa muuttohaukan tapaisen lentotaiturin. Töyhtöhyyppiä oli runsaasti. Etäisemmällä pellolla taisi olla ainakin 30 töyhtöhyypän parvi.
Vesilintuja oli paikalla muutamia, isokoskelopariskunta, parisenkymmentä telkkää ja uivelot, jotka kuitenkin jäivät meiltä huomaamatta. Pikkulinnuista kuuntelimme, olisiko pajusirkku löytynyt, mutta löytyikin vain keltasirkkuja.

Töyhtöhyppien temppuja

Alasenlahden telkät

Kevään ensimmäiset merimetsot

Töyhtöhyypät. Selkäpuolelta linnut ovat tummia lukuunottamatta pyrstön valkoista vyötä.

Keltasirkku

Lauantai-iltapäivällä  kävimme saunomassa Tapion mökillä Siuron Kauniaisten takana. Matkalla pysähdyimme kiikaroimassa samalla pellolla, jossa näin viikko sitten joutsenia ja merihanhia. Samat lajit olivat nytkin paikalla, mutta mukana oli myös muutama kanadalainen ja vieläpä pari metsähanhea, uusi laji meille. Tarkempi alalaji näillä on tundrametsähanhi.

Metsähanhi oniso lintu, mutta ei lähellekään laulujoutsenta

Kuvassa alhaalla jykevänokkainen, harmaampi merihanhi vaaleanpunaisine jalkoineen ja sironokkaisempi metsähanhi.

Pari kanadalaista.

Kun tulimme kymmenen aikaan illalla kotiin, huomasin portin pielessä höyheniä. Lisää löytyi kuistin kulmauksesta ja loppujen lopuksi sunnuntaina sitten pulun raatokin. Haukka oli käynyt aterialla meidän poissa ollessamme!

Kesykyyhky kynittynä

Sunnuntai aamupäivällä  kävin auttamassa Ilkkaa astianpesukoneen nostossa Pirkkalassa. Kurvasin sitten sen jälkeen lähistölle Pappilan rantaan. En ollut ennen lintutornilla käynytkään. Hiljainen oli jäinen Pyhäjärvi. Sympaattinen oli kuitenkin miljöö, täällä on vamaan hyvin pikkulintuja keväämmällä. Tuulihaukan pesäkin näkyi ladon päädyssä. Ilahduttavaa oli taas nähdä kottaraisia, nyt neljän linnun parvi vanhoissa lehtipuissa.

Kottarainen

Kotimatkalla poikkesin vielä Hatanpäällä. Viherpeipot ryystivät puiden latvoissa kuin viimeistä päivää. Sillan pielen sulassa kolme kanadanhanhea lämmitteli jään reunalla sorsien seurassa. Tuuli oli kova ja kylmä.

Käpytikka Hatanpään puistossa

Hanhet ja sorsat

Hyvä tasapainoaisti!

Viherpeippoja oli joka puun latvassa

Vuoden ensimmäinen räkättirastas

Kevätkierroksia  23.3. ja 24.3.2019

Kevätlintuja etsimässä Nokialla, Hämeenkyrössä, Kangasalla ja Härmälän rannassa

Kävin jo perjantaina töiden jälkeen Niihamassa kävelemässä ja kevättä oli ilmassa; mustarastaat lauloivat soidin lauluaan pusikossa. Jostain ylhäältä kuului myös joutsenen lennosta päästämä merkkiääni. Näköhavaintoa ei tullut kummastakaan. Päätin tehdä lauantaina pienen peltokierroksen.

Lauantaiaamu oli tihkuinen. Käytin tilannetta hyväkseni ja hain kaimamieheltä Siurosta vähän ainesta uusiin linnunpönttöprojekteihin. Siuron valssimyllyn vanhat viljaputket saavat tulevaisuudessa uuden elämän lintujen kotina. Myllyltä suuntasin sitten pitkän kaavan kautta kotia. Muutama kilometri Siurosta Kauniaisten kohdalla näkyi ensimmäiset liikkuvat muovipaalit pellolla. Vajaa kymmenen laulujoutsentä ruokaili pellolla, kevään ensimmäiset joutsenet minulle (eilisillan ääntä lukuunottamatta). Mukava yllätys oli viereisellä peltosaralla tepastelevat merihanhet, kaikkiaan viisi kappaletta.
Kauniaisista ajelin kohti Hämeenkyröä kolmen pysähdyksen taktiikalla: Vanajan kohdalla oli lisää joutsenia ja muutama sepelkyyhky lennossa sekä yksinäinen kurki, siitä vain hieman edempänä Korkeen kohdalla niinikään joutsenia ja kaksi kanadanhanhea ja lopulta Miharin pelloilla joutsenten lisäksi kuului se varmin keväänmerkki, kiurun lavertelu. Jäi taaskin kiuru näkemättä, näinhän se yleensä menee, että ääni tulee vain jostain avaruudesta ilman linnun hahmoa.
Sarkkilan lintutornillakin pysähdyin, mutta tuloksen oli vain lisää joutsenia, lepäileviä ja lentäviä. Tästä se taas lähtee, kevätkiireet...

Kauniasten pellot ja joutsenet

Merihanhet vaalenapunaisine yksivärisine nokkineen

Yksinäinen kurki joutsenlaumassa Vanajan pelloilla. Oliskohan lentänyt näiden porukassa, peesaten?

Korkeen joutsenet ja kanadalainen

Töyhtöhyypät lennossa

Miharin pellolla oli suurin parvi, 25 lintua

Täällä ollaan , taas!

Sunnuntaiaamu alkoi aurinkoisena. Ulkona oli kirkasta, mutta niin tuulista että keli oli keväisen hyytävä. Kiersimme Iiriksen kanssa Kangasalan Tiihalassa Säkkölänjärven ympäri, kaiken kaikkiaan viitisen kilometria kävelyä sorateitä pitkin. Joutsenia oli täälläkin liikenteessä, mutta ei paljon muuta, mitä nyt yksi yksinäinen kanadalainen oli parvessa. Kierroksen jälkeen kävin vielä kuvaamassa lähipellon 40 joutsenen laumaa, sillä olin lukenut Tiirasta, että joukossa olisi yksi pikkujoutsen. Homma olikin kinkkinen, sillä joutsenet olivat kaukana pellon keskellä. Pikkujoutsenen parasta tuntomerkkiä, nokan laajaa mustaa aluetta ei tahtonut oikein erottaa, varsinkin kun linnut painoivat päänsä piiloon oraaseen. No, kotona sitten tutkin kuvia ja kyllä, olihan se pikkujoutsen siellä mukana, kun tarpeeksi tutkiskeli. Tämä olikin itselle ensimmäinen Suomessa havaittu pikkujoutsen, Virossahan tuon näimme lähietäisyydeltä viime syksyn Lahenmaan reissussa.

Lennossa

Tiihalan pelloilla oli 40 joutsenta, joista yksi pikkujoutsen...yritä nyt siinä paikallistaa se!

Pikkujoutsen vasemmalla, tummalle ulottuva nokan kärki näkyy tässä hyvin

Sen verran meillä oli vielä virtaa kävelylenkin jälkeen, että ennen kotia poikkesimme "varmalla paikalla", eli Härmälän metsäruokinnalla. Taitaa olla kaupungin paras lintupaikka talvikautena. En ollut paikalla kyllä pitkään aikaan käynytkään, mutta nyt satuimme sopivaan väliin, sillä mukavaa katseltavaa riitti. Lähipuu oli täpötäynnä tilhiä, kaurahiutaleita naposteli puunrungolla urpiainen ja mustarastaatkin lehahtivat ruokinnalta pakoon. Kohtaamisen kruunasi kuitenkin pikkutikka, joka pyörähti talilla ja viipyi vielä lähipuussakin hetken kuvattavana. Ei noita joka päivä näe, omat havaintoni kahdelta edelliseltä vuodelta ovat yksittäisiä ja molemmat Oriveden Pappilanniemestä. Härmälän ranta on kyllä lahopuineen ja ryteikköineen ihanteellinen tikkametsä.

Kahden päivän saldo oli kevään merkkinä peräti seitsemän uutta lajia tälle vuodelle, joista yksi jopa ihan kokonaan uusi Suomen laji. Ei paha "väliviikonloppu"!

Urpiainen

Puullinen tilhiä

Pikkutikan mustavalkoraidallinen selkä

Terävän näköinen pikkukaveri!