Pöllöretkeilykauden avaus ja cityhaukka 22.2 ja 24.2.2019
Perjantai-ilta Saarikylillä ja Kalevankankaan kanahaukka
Emme malttaneet Hannun kanssa odottaa ensi viikonloppuun, vaan läksimme perjantai-illaksi ja iltayöksi Kangasalan Saarikyliin kuuntelemaan lehtopöllöjä. Siellä oli nimittäin hiljattain kuultu kymmenkunta eri lehtopöllön reviiriä. Kävelimme pimeässä ja viimaisen kylmässä illassa useamman kilometrin jäisen liukkaita ja liikenteestä hiljaisia hiekkateitä. Ei kukko käskien laula eikä pöllö huhua, vesiperä tuli. Pöllöt 1- pojat 0.
Jos oli epäonnea Saarikylillä, niin sen parempi lykky kävi sunnuntai-aamun kävelyllä Kalevankankaan hautausmaalla. Pitkän hautausmaakierroksen lopussa kuulin sellaista variksen raakkunaa, että oli syytä kääntää päätä. Vaikka kamera oli kaulassa, niin sen verran nopea oli ohilento taas, että kuvat jäi ottamatta. Haukka edessä, varis perässä. Vilaus ja tilanne oli ohi. Suuntasin lintujen perään ja kaikeksi onneksi haukka näkyi lehtikuusen latvassa tummana silhuettina. Sain otettua kuvat kaukaa, mutta kun kävelin lähemmäs, lintu oli jo poissa.
Kotona "kehitin" kuvat Lightroomilla ja sitten alkoi pohdinta. Sen verran ehdin ohilennosta saada selvää, että haukka oli perässä lentävän variksen kokoinen. Ensiksi ajattelin, että kyseessä on varpushaukka, mutta tarkempi tutkiminen ja asiantuntijalausunnot saivat kuitenkin aikaan tuomion: koiraskanahaukka. Tumma, pilkuton selkä, jykevät nilkat, kanahaukkamaisen jykevä olemus. Uskottava se on, synkkien havumetsien laji oli kaupunkivierailulla. Vuoden laji numero #32!
