#28/18 Lokakuussa Lahemaalla 17.-21.10. OSA 1
Syyslomalla lahden eteläpuolella
Keskiviikko 17.10 : Siirtymät
Perinteiselle syysloman reissulle varalle oli mietittynä erilaisia suunnitelmia. Aluksi ajattelimme, että Suomenselän karu ylänkö Perho-Kinnula-Pihtipudas -akselilla olisi sopiva suunta, vähän kun jatkona viime vuoden Salamajärven reissulle. Kun mitään sitoutumuksia aikataulun tai reissuseuran kanssa ei ollut, niin kohdetta pyöriteltiin ihan viime tippaan. Hanhien muuton seuraaminen vain viikkoa aiemmin Orivedellä oli viimeinen kimmoke: nyt mentäisiinkin etelään, Viroon. Olisivatko Suomesta pakenevat muuttolinnut siellä meitä vielä tervehtimässä ?
Maatsalun kansallipuisto olisi Viron ykköskohde linnuissa, mutta Lahesmaan rahvuspark (=kansallispuisto) tarjosi kuitenkin monipuolisemmat mahdollisuudet harrastaa lintujen lisäksi myös retkeilyä rengasmaisilla reiteillä. Maatsaluun sitten joku toinen kerta...
Monen nettiklikkauksen jälkeen retken runko oli selvillä: keskiviikkona suoraan töistä Onnibussilla Helsinkiin, ratikkalla Katajanokan terminaaliin, Viikkarilla yli Suomenlahden, yö Tallinnan sataman hotellissa ja jatkoyhteys aamulla vuokra-autolla Lahesmaalle.
Torstai 18.10 : Altjan rannat
Tuolla lailla se sitten toteutuikin ja pääsimme siis torstaina aamutuimaan lähtemään Tallinnasta kohti itää, Lahesmaata. Tallinnan vilkas liikenne oli pian takanapäin, eikä ajomatkakaan paikan päälle ollut pitkä, nettoajoaikana noin yksi tunti ja vartti (matka noin 80 km).
Tie Altjaan, majapaikkamme kylään vei läpi puiston. Täällähän kansallispuistot ovat vähän erilaisia kuin Suomessa olemme tottuneet, teitä ja viljelyksiä, kyliä ja asukkaitakin muutama tuhat ihmistä puiston alueella. Itse puiston pinta-ala on ihan kunnioitettavat 725 km2, josta kolmannes merialuetta.
Matkalla poikkesimme Oandun opastuskeskuksessa, joka oli aika vaatimaton mutta sympaattinen pieni maalaistalo männikössä lähellä Altjaa. Itse majapaikkaamme Toomarahva Farmstayhin saavuimme ennen puoltapäivää. Emäntä ei ollut kotona, mutta kolmejalkainen vahtikoira oli ja avain huoneen ovessa. Soittelimme emännälle, joka oli juuri menossa tunnille (oli ilmeisesti opettaja) ja laitoimme itsemme nopeasti retkikuntoon. Tässähän oli vielä melkein koko päivä aikaa ennenkuin aurinko laskisi.
 |
| Toomrahva Farmstay |
 |
| Ranta-aittoja |
Merenranta oli vain muutaman sadan metrin päässä majapaikastamme. Ensimmäisen päivän retkemme olikin kävellä merenrantaa niin pitkälle itään kuin pääsisi. Ja sitähän pääsi! Iloinen yllätys, kylästä alkava hiekkaranta jatkui jatkumistaan, kilometritolkulla eikä vastaan tullut pusikkoa tai ruohikkoa. Ja mikä parhainta, ranta oli autio. Kävelimme seitsemisen kilometria itäänpäin ja sitten takaisin. Koko kävelyllämme emme nähneet kuin yhden ihmisen uimassa, itäpään kaukaisuudessa kaksi kävelijää ja pari verkkokalastajaa veneellään. Ylellistä! Yksin ei sentään tarvinnut kävellä, sillä siivekästä seuraa riitti...
 |
| Riippusilta rannalle |
 |
| Merihanhia |
 |
| Yksinäinen valkoposkihanhi, varmaankin jotenkin vahingoittunut tai muuten heikko yksilö? |
 |
| Haapanat talvipuvussa ja elämäni ensimmäiset pikkujoutsenet |
 |
| Pikkujoutsenet ja poikanen |
 |
| "Kuljen autiota hiekkarantaa" |
 |
| Lisää riippusiltoja |
 |
| Männikköä |
 |
| Harvinainen ihmiskontakti. Kylmäverinen heppu lokakuun piposäässä. |
 |
| Kyhmyjoutsenen poikanen |
 |
| Kyhmyjoutsen pesupuuhissa |
 |
| Parvi pyrstötiaisia, toinen kohtaaminen lumipallojen kanssa viikon sisään! |
 |
| Paluumatkalla tarvittiinkin jo sadetakkeja |
Paluumatkalla alkoi vihmomaan sadetta, aivan kuten säätiedoitus oli luvannut. Pääsimme takaisin majapaikkaan juuri ennen pimeää kuuden jälkeen. Nälkä alkoi kurnimaan. Netin tietojen mukaan auki oleva kylän ravintola Toomarahva Körts oli pannut lapun luukulle viikkoa aiemmin. Ravintolan löytyminen osoittautuikin paljon odotettua vaikeammaksi, loppujen lopuksi päädyimme ostamaan einestä 10 kilometrin päässä sijaitsevan lähimmän isomman kylän, Vosun ruokakaupuasta. Tässä opiksi: lokakuussa Lahemaalla ei ole ihmisiä, ei siis myöskään ravintoloita auki, ei edes nakkigrilliä. Muutama poikkeus on, siitä lisää lauantain stoorissa.
Pehkuihin ja odottamaan perjantaita!
Perjantai 19.10.: Käsmun kierros
Nousimme hieman ennen auringon nousua, siis kello kahdeksaa. Kuteet vedettiin niskaan vauhdilla, sillä ulkoa kuului sen luokan kaakatusta, että nyt kannatti olla nopea! Tuskin ehdin ulos kameran kanssa, kun jo taivaalla alkoi näkymään yli lentävien hanhiaurojen näytelmä. Lintujen jonot elivät kuin kuminauhaa venyttämällä muodostaen koko ajan muuttuvia auroja, jonoja ja jonojen sivujonoja. Mukana oli niin harmaita, viirurintaisia metsähanhia kuin marssivia robotteja muistuttavia, valkonaamarisia valkoposkihanhiakin.
 |
| Sinisorsiakin lenteli veden päällä hanhien ohella |
Nautiskelimme kaikessa rauhassa rannan lentonäytöksestä. Jossain vaiheessa tuntui, että kiivain muutto hiljeni päivän väljetessä. Siirryimme sisätilaan aamiaiselle ja pakkasimme samalla päivärepun valmiiksi. Etukäteen parhaalta paikalta polkujen kannalta ajatellen tuntui Käsmun niemi, siellä yhden päiväretken mittaisen rengasreitin kulkeminen onnistuisi. Ajoimme siis taas Vosuun ja siitä hieman ohi, kunnes huomasimme veden ääressä lintulavan. Kiikaroimme ruohoista lahtea ja sen kaukana, melkein kiikarin kantaman äärirajoilla uiskentelevia siivekkäitä. Paikalla oli paljon joutsenia ja tummia vesilintuja, joista lähempi (kuvaruutu)tarkastelu paljasti paljon haapanoita, telkkkiä ja vähän harvinaisempia lapasotkia.
Tuolta ajoimme Käsmun kylän parkkipaikalle. Käsmun kylä näytti idylliseltä kesäkaupungilta valkoisinen pikku mökkeineen. kesällä täällä olisi varmaan kesänviettäjiä ja elämää, mutta nyt kylä näytti melkein autiolta.
 |
| Joutsenet, haapanat, telkät ja lapasotkat |
 |
| Haapanoita |
 |
| Veneen muotoinen lintulava |
Jo parkkipaikalla saimme mielenkiintoista seurattavaa. Korkea ylä-äänivihellys paljasti, että hippiäinen se jossain metsän reunassa puuhasteli. Nopea paikannus ja sitten aika paljon pidempi kyttäys ja onnistuin saamaan vilkkaasta linnusta muutaman kohtuullisen kuvan. Hyvä juttu, hippiäistähän kuulee melkein jokaisessa synkässä kuusikossa, mutta pelkkä näkeminen on jo harvinaisempi juttu, kuvasta puhumattakaan.
 |
| Urpiainen |
 |
| Hippiäisen pistävä tuijotus! |
 |
| Hömötiainenkin oli paikalla |
 |
| Toistaiseksi paras kuvani hippiäisestä, Suomen ja Euroopan pienimmästä linnusta. |
Läksimme kiertämää niemeä rantoja pitkin. Oli kyllä upea niemi! Alkumatkasta rannat olivat heinikkoa ja pikkukiveä. Männikkö ja lehtipuut kasvoivat ihan rantaan kiinni ja matalan merimaiseman täplitti iso joukko kiviä. Joukossa oli myös isoja jääkauden tuomia siirtolohkareita, jotka olivat ns. kova juttu täällä, isoimmat oli varustettu oikein erisnimellä ja niistä oli olemassa myös opastaulut ym selvitykset. Mekin näimme päivän aikana sellaiset murikat kuin Vanha-Jyri (Vana-Juri) ja Meri- ja Metsämunkki (Mere- ja Metsamunk). Yllätys oli, että perjantai-iltapäiväkään ei vaikuttanut alueen "väenpaljouteen", olimme yksin rannoilla. Aivan alku- ja loppumatkasta törmäsimme rannalla muutamaan harvaan kävelijään, muuten omistimme maisemat ihan itseksemme.
 |
| Vanha-Jyri vartiopaikallaan pienempien lohkareiden seurassa |
 |
| Lokkiparvi. Lokkeja rannoilla näki aika vähän. |
 |
| Joitakin komeita mäntyjä näkyi matkan varrella. |
 |
| Olipa mielenkiintoinen mänty, joka oli kasvattanut juuret 90 astetta alaspäin, kn eroosia oli tehnyt pahojaan. |
 |
| Rantapolulla näkyi paikoin kunnon petäjiä (puistossa oli keskimäärin aika nuori puusto) |
 |
| Tuliaisia valitsemassa pikkukivirannalta |
Niemen päässä oli hylätty vartioasema neuvostoajoilta. Rakennuksen seinässä luki 1985, silloin olin lukion 1.luokalla - ei tuostakaan, nyt jo niin erilaisesta ajasta niin pitkä aika vielä ole!
 |
| Neuvostoaikainen vartioasema niemen päässä |
Matka jatkui, nyt länsipuolta niemeä. Täällä jo navakka tuuli osui paremmin ja huppua piti kiskoa niskaan viimassa. Erilaisia vaihtelevia pieniä poukamia tuli vastaan, yhtenä niistä Sirelirand, hiekkaranta joka on saanut nimensä sillä olevasta lilanvärisestä hiekasta. Vähän tämän jälkeen oli ranta, jossa eroosion vaikutuksesta suuri määrä isoja mäntyjä oli kaatunut rantapenkalta hiekkarannalle - aika jännä näky!
 |
| Sinisorsat surffaa |
 |
| Iso hali! |
 |
| Huppu päässä viimassa |
 |
| Sirelirandin lilaa hiekkaa |
Lopulta aloimme lähestyä Vosun kylää, pari windsurffaajaakin näkyi lahdella. Tässä vaiheessa käännyimme pois rannalta ja läksimme ylittämään niemeä metsän läpi menevää polkua pitkin. Teimme lounaan keittimellä Käsmujärven tuntumassa. Järvellä oli taas noita tummia lintuja, nyt sain ihan vähän lähempää kuvan ja totta tosiaan parvi lapasotkiahan siellä taas.
 |
| Korppi, mutta mitä korpin suussa? Sieni vai leivänpala? |
 |
| Lapasotkia, helpoin tuntomerkki naaraiden iso vaalea nokan tyvialue. Muuten samanoloisella tukkasotkalla sitä e ole. |
Metsätaival niemen poikki kulki hiekkateitä pitkin. Tasaikäisen männikön lisäksi matkalle osui kosteampi notkelma kuusineen. Siellä Tainan sienitutka löysi tietenkin heti sellaisen suppilovahveromaton, että ohi ei ollut menemistä. Keräsimme mukaan ja toimitimme majatalon emännälle muovipussillisen sieniä. Erikoinen, läpeensä pahakainen mäntykin matkalla oli nähtävyytenä
 |
| Suurin osa matkasta oli aika nuorta männikköä |
 |
| Tästä ei ole ohi kulkeminen ilman keräämistä... |
 |
| Muutama pahka puussa! |
Hyvän mittainen kokopäiväretkihän tuosta Käsmun kierrosta tuli, perillä majapaikassa olimme ennen pimeäntuloa kun matkalla poikkesimme taas tuttuun elintarvikekauppaa iltapalaa ostamaan. Ilta kuluikin leppoisasti lueskellen kämpässä. Lukemisena minulla oli Tainan minulle ostama Juha Hurmeen Niemi, jonka kansantieteelliset pohdinnat sopivatkin kuin nakutettu olemiseemme suomalaisugrilaisen sukulaiskansan hoteissa!
 |
| Käsmun kylän raittia |
 |
| Ilta pimeni ajaessamme takaisin majapaikkaan |
 |
| Käsmun raittia |
 |
| Tupailta |
 |
| Lahemaan kartta, koko puiston pinta-ala on 725 km2, josta kolmannes merialuetta |
 |
| Torstain kävelyretki rannalla |
 |
| Perjantain Käsmun kierto |
