Blogiarkisto

maanantai 6. elokuuta 2018

#21/18  Norja, Saltfjellet 27.7- 3.8, esipuhe

Reissun suunnittelua Børgefjelliin ja kuinkas sitten kävikään...


Pitkin kevättä tuli tutkiskeltua uusia vaellusmaastoja Norjan Nordlandista. Olimme jo siis käyneet Ragossa (2015), Saltfjelletillä (2016) ja Lahkossa (2017), nyt piti löytää sopiva paikkaa suurinpiirtein saman, yhden päivän ajomatkan päästä.

Kartat tilattiin Lomsdalenista ja Børgefjellistä ja niitä myös tutkittiin ahkerasti. Valinta osui Børgefjelliin, tuolla saisi kahdeksan päivän rinkulareissun tehtyä. Børgefjell on todella villiä tunturia ja vuoristoa, retkeilyrakenteita, siltoja, merkittyjä reittejä tai tupia alueella ei ole. Kalaa olisi kuulemma kovasti...kiinnostus heräsi. Ajomatka Børgefjelliin olisi se rapiat 1250 km eli melkeinpä sama kuin edellisiinkin kohteisiin, tie vain kiertäisi erilleen Arvidsjaurista ja suuntaisi etelään kuulua maisematietä, Sinistä tietä seuraten.



Norjan kansallipuistot. Børgefjell sijaitsee Nordlandin ja Nord-Trondelagin rajalla.

Reitti Saltfjeltille vuonna 2016


Reitti Børgefjellille. Matka on lähes täsmälleen saman pituinen kuin edellisetkin.


Matkavalmistelut sujuivat jo rutiinilla vanhojen listojen pohjalta, mutta niin vain ruokien laittoon ja pakkaukseen sai menemään sen 2-3 päivää rauhallisella tahdilla. Auto starttasi neljän hengen voimin kohti pohjoista noin kello 7.45 Salhojankadun pihasta.

Matkareitin kanssa tuli hieman spekuloitua matkan varrella. Ruotsi nimittäin kamppaili ennätyshelteiden jälkeen myös ennätyksellisten metsäpalojen kanssa. Apujoukkoja oli hälytetty ympäri Eurooppaa ja paloja oli paljon. Yksittäisten palojen lukumäärä vaiheteli päivittäin 50-80 kappaleen välissä. Pari liekkisymbolia oli merkitty karttaan myös meidän reittimme varrelle. Pysyimme kuitenkin alkuperäisessä reittisuunnitelmassa, kun tietoa suljetuista teistä ei tullut uutisiin.

Puolen Suomen jälkeen pääsimme Ruotsin kamaralle Haaparannan kohdalta. Yllätykseksemme merkkejä tulipaloista ei havainnut mitenkään. Ei kiertoteitä, hidasteita tai viranomaisten ajoneuvoja.

Matka eteni hyvin Pohjois-Ruotsin autioita ja suoria pikiteitä pitkin.

Kunnes.

Arvidsjauria ennen on poro tien sivussa.Se kampeaa itsensä tien reunan painanteesta ja lähtee tulemaan tien yli.  Ellu sen huomasi ja huutaa varoituksen. Nopea jarrutus. Poro kääntyy kannoillaan takaisin kohti ojaa. Auton vauhti ei ole vielä pysähtynyt kun poro jostain syystä saa vielä uuden ajatuksen ja kääntyy takaisin alkuperäiseen suuntaansa, auton eteen.

Tömäys.

Auton vasen etuosa osuu poron kylkeen tai takakankkuun ja poro lentää kuin hidastetussa filmissä yli viisi metriä ilmassa päätyen koivet ylhäällä asfalttiin. Pelästyksen hetki: tähänkö tämä matka nyt päättyykin, heti alkuunsa? Miten kituva poro lopetataan, käy heti mielessä. Poro kääntyy jaloilleen ja häviää joenrannan puskaan ennen kuin ehdimme ulos autosta. Kiroilen raskaasti.

Käyn katsomassa asfalttia paikassa johon poro lensi. Muutama karvatupsu, mutta ei mitään muita jälkiä. Porosta ei näy enää merkkiäkään. Autossa on vasemmassa etulyhdyssä jotain ruskeaa likaa, vähän karvaakin, mutta ei verta. Nokan muoviosa on hieman haljennut ja valon lasissa on pieni reikä. Auto käynnistyy normaalisti eikä äänessä ole eroa entiseen. Konepellinkin alla on asiat kunnossa. Myöhemmin ajaessa huomaamme, että kaukovalo vinksottaa ihan jonnekin muualle kuin asfalttiin ja etuvilkku on pimeänä.



Kaiken kaikkiaan olemme selvinneet ihmeen pienellä! Porokin kai on vahingoittumaton? Varma ei voi olla ja Hannu alkaa heti soittelemaan poliisille. "Ei kiireellisten asioiden"-numerosta meidät yhdistetään paikallispoliisille, joka on pimeänä. Hannu yrittää tehdä ilmoiusta netin kautta, mutta pitkän yrittämisen jälkeen se osoittautuu mahdottomaksi. Jatkamme siis matkaa, mutta asia jää painamaan. Lopulta, jo paljon myöhemmin, Hannu pääsee uudestaan oikean poliisin puheille ja saa välitettyä asian eteenpäin. Alkaa jo helpottamaan. Mikä tuuri, olemme päässeet jatkamaan matkaamme ja parasta toivoen porokin selvisi tömäyksestä ehkä ilman vaurioita.

Autoa saatiin jarrutettua niin paljon, että törmäyshetkellä vauhtia oli sen verran vähän, että edes tavarat eivät tippuneet niskaan hattuhyllyltä törmäyksessä. Siksi varmaan vauriot jäivät noinkin vähäiseksi. Poron painokin on "vain" 80-150 kg, vain kuudesosa hirvestä.

Kuten arvata saattaa, loppumatka sujui tarkkaakin tarkemmissa merkeissä. Jokainen epäilyttävä kivenmurikkakin tien laidassa sai alentamaan nopeutta. Loppujen lopuksi saavuimme sitten Ruotsin Tärnäby´hyn kello yhdentoista aikaan illalla. Haimme ja saimme mökin jo kiinni menneeltä leirintäalueelta.

Päivä oli ollut pitkä mutta ei vielä lopussa, ilmeni nimittäin uusia huolen aiheita. Tarkistimme säätiedoituksen ja se oli muuttunut päivän aikana ja huolestuttavaan suuntaan. Børgefjellin alueelle oli luvattu kovaa tuulta. Sunnuntaiksi tuulta oli luvassa 19 m/s ja lisäksi ukkosta! Reittisuunnitelman mukaan olisimme sunnntaina puuttumalla ylängöllä melkein tuhannen metrin korkeudessa. Autiotupiahan alueella ei ollut. Sen verran meillä oli kokemusta tuulesta ja ukkosenkin voimasta, että oli selvää, että tuollaisella säällä ei olisi asiaa ylätunturiin. Teltan hajoaminen myrskytuulessa ja ukkosessa maastossa, jossa suojan etsiminen olisi vaikeaa tai mahdotonta tuntui huonolta ajatukselta. Nyt tarvittiin suunnitelma B!




Näillä reissuilla pitäisi olla aina suunnitelma B. Børgefjellille olimme menossa vielä aamulla, mutta ihan kokonaan ilman varasuunnitelmaa emme silti olleet liikenteessä. Jo kauan sitten olimme sopineet, että ottaisimme autoon mukaan Saltfjellenin vanhat kartat. Nopea tsekkaus Saltfjelletin säätiedotukseen. Kovaa etelätuulta täälläkin mutta merkittävästi vähemmän. Lisäksi alueella olisi mahdollista valita suojainen laakso pahimman tuulen ajaksi.

Pähkimme karttojen kanssa pari tuntia. Ihan helppoa ei reitin etsiminen ollut, kun piti valita vaihtoehto joka a) olisi mielekäs kulkea, mielummin uusissa maisemissa b) ei vastatuuleen c) tarpeeksi pitkä, muttei liian pitkä d) suojainen yöpaikka pahimpana iltana ja c) ei liian pitkän ajomatkan takana.

Monien vaihtoehtojen jälkeen, kello yhden maissa luulimme löytäneemme sopivan reitin: lähtö Saltfjelletin alueen eteläosasta, siitä myötätuuleen alueen isoille järville ja pyörimisen jälkeen pois itään E6-valtatielle. Siitä sitten julkisilla tai taksilla takaisin autolle.

Pitkä päivä, nyt äkkiä nukkumaan, matka voisi kaikkien käänteiden jälkeen alkaa huomenna.





tiistai 24. heinäkuuta 2018

#20/18  Isojärven majavalammella 12.-13.7

Huikeaa!

Maikku oli nähnyt useaan otteeseen majavan Isojärven reissullaan. Melahäntä oli nimittäin tehnyt kodin Lortikan kämpän viereen lampeen, vastapäätä saunaa. Majaviahan pidetään arkoina hämärän liikkujina, mutta tämä yksilö tai yksilöt olivat uiskennelleet ilmeisen tottuneina ihmisiin näkyvillä aivan muina majavina .

Onnistuisikohan vihdoinkin nähdä majavan? Yritystä ei ole puuttunut, olemme kulkeneet hiljaa pesien ja patojen lähellä niin Isojärvellä, Helvetinjärvellä kuin Evollakin. Kasalanjoen majavien jälkien tarkastelu on ollut melkein jokakeväistä puuhaa. Silti elonmerkit ovat jääneet vähiin jotakin melanläiskäisyä lukuunottamatta.

Läksimme myöhään iltapäivällä liikenteeseen päivän puuhien jälkeen. Ensimmäinen hyvä havainto tuli jo automatkalla: Oriveden tien varrella hakkuuaukion känkyrässä päivysti näkyvillä isohko haukka. Äkkiä autolla U-käännös ja kiikaroimaan lintua. Keskikokoinen ruskea haukka, paljon valkoista rinnassa, musta surunauha siipien kärjissä, lentolekuttelu siivet hieman yläviistossa 4-5 vedon sarjoissa. Hiirihaukkahan se siinä, laji nro 121 tänä vuonna!

Hiirihaukka kytiksellä Oriveden tien varressa

Saavuimme Lortikan puomin taakse noin kello 8 illalla. Sieltä lampsimme sitten Lortikkaan. Kämpällä ei ollut autoa parkissa, ilman vuokralaista siis tämän illan.

Ensimmäinen silmäys puiden läpi lammelle ja heti nappasi!

Siellä se melahäntä uiskenteli tyynen lammen pintaa kuono ja selkä halkoen.

Aloimme tarkkailun ja räpsin muutaman (huonon) kuvan. Majavan seuraan liittyi toinenkin.

Auto jäi Lortikan puomin taakse, noin 2,5 km kämpältä

Majava!
Kun olimme aikamme kuikuilleet salaa puiden takaa, siirryimme lähemmäs Lortikan saunaa. Ehdotin, että istahtaisimme rauhassa tien poskeen, siitä olisi lähes peitteetön maisema lammelle. Ei tuntunut olevan jyrsijä moksiskaan meistä, kun siinä sitten kökötimme hiljaa kiikarit kourassa.

Odotus palkittiin yllättävälä tavalla. Vähän ajan kuluttua majavien seuraan liittyi nimittäin pienempi kansalainen. Majavanpoikanen uiskenteli toisen isomman kanssa, välillä pyrki ihan niinkuin selkäänkin hyppäämään. Lopulta majavat siityivät rannalle, aivan vastapäätä meidän tarkkailuasemaamme. Ja sitten alkoi poikasen ruokinta! Pikkuinen mönki emon alle ja piti selkeästi mielihyvästä kertovaa ininää samalla kun ravitsi itseään. Ja emomajava rapsutteli mahansa alla olevaa poikaste hellästi kyljistä. Välillä rapsautteli sitten omia kainaloitansakin.

Ihan kuin olisi seurannut television luonto-ohjelmaa suorana lähetyksenä.

Iso Majava kömpimässä maalle

Imetys käynnissä. Pikkumajava emonsa alla.
Katselimme ja kiikaroimme istuinsijoiltamme kaikessa rauhassa tuota näytöstä. Kun majavatkin siirtyivät takaisin veteen, läksimme mekin vihdoin liikkeelle.

Kello oli jo puoli kymmenen kun läksimme kiertämään Kurkilamminvuorelle. Sieltä löytyi mahtava näköalapaikka asumuksillemme. Vähän kyllä housut tahtoivat suttaantua, kun laki pursusi mustikkaa.
Ei muuta kuin pehkuihin yhtä hienoa kokemusta rikkaampana.

Kurkilamminvuoren petäjiin oli hyvä ripustaa kotinsa

Kurkilamminvuoren iltaa

Mustikkaa

Uusi Kovea kaasukeitin toimi mainiosti. Tulen kanssa oltiin nyt extravarovaisia.

Kesäaamun tunnelmaa

Kurkilamminvuori kohoaa viitisenkymmentä metriä lammen pintaa korkeammalle jyrkin rintein

Akkateeri lennossa ei paennut kauas, poikaset kai olivat jossain lähellä

Kaakkurit lammella

Lortikan karttaankin merkitty lähde oli kuivahtanut mutakuopaksi

Haikaralammi oli varsin kiva vesi

Tauolla


Kaikenlaista sitä näkee joskus lyhyelläkin retkellä, totesimme, kun hiirihaukan ja majavan lisäksi näimme vielä sunnuntaiaamuna teerinaaraan harhautuslennot ja Kuoriais-lammen kaakkurit (lintulaji numero 122).  Seuraavaksi sitten vähän pidemmälle reissulle, eli jatkoa seuraa seuraavassa numerossa...