#24...#25/17 Suo siellä, vetelä täällä 10.8 / 11.8.

Uusien lakkasoiden tutkiskelua Pirkanmaalla

10.8. Rautaneva

Poikkeaminen Pohjois-Lauhalle viikko sitten paljasti, että lakkasato on myöhässä. Koska viikonlopuksi oli luvattu epävakaista säätä, päätin käydä jo viikolla katsastamassa joitain uusia, mahdollisia lakkasoita. Vaikka vanhatkin kohteet oli vielä käymättä, niin mahdollsuus löytää jotain uutta ja vielä parempaa on aina mielessä...

Olin torstaina kauniissa auringonpaisteessa. Jätin lainassa olleen peräkäryn matkan varrelle Ylöjärvelle ja suuntasin siitä pohjoiseen. Rautaneva oli jäänyt mieleen aiemmasta, kun olin tutkinut karttaa potentiaalisia teerisoita miettien. Kevätsoitimelle jäi menemättä tuonne, mutta ehkä suo pursuaisi keltaisenaan lakkoja? Rautaneva jäi aikoinaan ehkä käymättä senkin takia, että se oli hieman hankalasti saavutettava. Kaikki suon laitaan menevät metsätiet menivät asuttujen talojen pihojen vierestä eikä ajatus toisten "takapihalle" menemisestä kiinnostanut. Nyt katsoin kuitenkin reitin, jossa oikaisin metsän kautta tielle ilman, että tarvitsi kenenkään pihan läpi kulkea.

Rautaneva kylpi keltaisena iltapäiväauringossa. Ei kuitenkaan lakkoja vaan heinää. Marjastajan pettymys, ruohoneva. Ei toivottua rahkasammalta lakkoineen vaan epätasaista, vaikeasti kuljettavaa ja kumpujen välissä upottavaa heinikkoa. Koska tänne asti oli kävelty, niin päätin kuitenkin kierrellä vähän nevan laitoja. Yksi suon lahdekkeista oli korpisuota ja siellä muutamia lakkoja olikin. Paljon yhden ja kahden palluran osittain kehittyneitä lakkoja joukossa. Ja mahdoton määrä hämähäkkejä saalistamassa. Hyvä piirre oli, että hyttysiä ei ollut juurikaan. Kuljin T-paidassa ilman myrkkyjä, ihan hyvä. Aikani kuljettua palasin takaisin salavihkaa autolle omia jälkiäni.

Sarasuo kuin viljapelto

Puolinaisia lakkoja

Karpaloita on tulollaan aika hyvinkin

11.8. Suo Pirkanmaalla

Perjantai ja pääsin liikkeelle vähän aikaisemmin. Oriveden tiellä oli tapahtunut paha peräänajo, joten aika kului sitten jonossa ja kiertotiellä. Pääsin kuitenkin jossain vaiheessa suon tuntumaan. Suo oli hyvien liikenneyhteyksien tuntumassa, joten suuria odotuksia poimimattomasta saaliista ei ollut. Ensivaikutelma olikin eilisen suon tapainen: heinää täälläkin. Takataskussa oli pari muutakin kohdetta, mutta päätin silti kiertää rauhassa suota. Kyseessä oli aika iso neva, joten jossain nurkassa saattaisi löytyä poimittavaa.
Kauaksi en päässytkään, kun reunan korpisuolla tärppäsi: tuttu oranssinkeltainen vilahdus näkökentässä. Löytyi lakka, toinenkin. Meno muuttui epäämääräisn järjestelmälliseksi haravavoinniksi. Lopulta vietin aikaa suolla pari kolme tuntia, teet välillä  mättäällä hörppien. Olipa hyvä paikka, ämpäri alkoi painamaan. Aika loppui kesken, kun aurinko alkoi laskemaan. Tämä paikka laitetaan mieleen tulevaisuuden tarpeisiin. Paluumatkalla löysin vielä soratien penkalta pari kourallista kanttarelleja. Hyvä reissu!

Ensivaikutelma suosta oli heinäinen

Avosuolla ei lakkoja näkynyt

Reunan korvesta alkoi löytymään

Ristihämähäkki (araneus diadematus)

#23/17 Katikan kanjonilla ja suolla lakassa 5.8.

Yllättävä luontokohde tasaisella Suomenselällä

Katikka kartalla. Oikealla näkyy Kauhanevan laitaa, Katikanluoman alkupiste

Etelä-Pohjanmaan ja Pohjois-Satakunnan rajaseudut ovat aika yksitotsta retkeilyseutua: vain vähän karrikoidusti sanoen puskittunutta tasankoa ja talousmetsää. Kansallispuistot kohentavat tilannetta: Lauhanvuori ja Kauhaneva- Pohjankangas ovat helmiä tässä ympäristössä. Katikan kanjoni sijaitsee alueiden puolessa välissä ja kuuluu Kauhaneva-Pohjankankaan kansallipuistoon, vaikka onkin siitä irrallaan oleva pieni alue. Katikassa vesi on kaivertanut hiekkamaahan paikoin parkymmentä metriä syvät, jyrkkäreunaiset kanjonit. Kurun pohjalla luikerteleva Katikanluoma saa alkunsa Kauhanevalta ja yhtyy myöhemmin Kauhajokeen. Alueen muiden pikku purojen, eli luomien tapaan Katikanluomassakin elää uhanalainen tammukkakanta.

Siskoni tätä oli meille jo aikaa sitten kehunut, mutta nyt vasta saimme aikaiseksi poiketa lyhimmältä reitiltä Tampereen ja  Merikarvian välillä. Google maps opasti meidät tarkasti alueen parkkipaikalle. Katikka on elänyt pitkään hiljaiseloa ja alueen läpi menevän maastopyöräreitin kyltit kasvoivat jo karrejäkälää. Mutta uusi aktivoituminen oli tapahtunut tänä kesänä: alueella oli tehty erinäisiä uusia retkilyrakenteita. Upouusi laavu löytyi vain pienen matkan päässä parkkipaikalta. Eivät silti olleet jaksaneet mummu ja pappa lastenlapsien kanssa kävellä muutamaa sataa metriä, autolla oli päräytetty melkein laavun viereen. Alueella on ollut vain yksi vanha, harjun päällä menevä hyvin kulutettu polku, mutta ilmeisesti tänä kesänä oli itse puron varten linjattu uusi polkureitti. Seurailimme sitä ja löysimme uuden sillankin ja pari paikkaa, joissa oli puita tuotuna pitkoksia varten. Muutamassa jyrkässä rinteessä oli teräsputket juntattu maahan odottamaan toistaiseksi puuttuvia käsijohteita.

Teimme muutaman kilometrin polkuympyrän hyvillä mielin. Luvattua sadettakaan ei tullut. Purokuusikko on otollinen biotyyppi hyttysille, joita olikin ihan kiitettävästi, vaikka vähähyttysellinen kesä on ollutkin. Alueen geologia on mielenkiintoinen ja puronvarret luontotyyppinsä valiota. Hiekkaharjut ovat paikoitellen todella jyrkkiä ja kapeita, nämä ovat todella jänniä ja mukavia paikkoja kulkea.

Söimme kääntöpaikalla kukkakaalikeitot ja palasimme hieman eri reittiä takaisin. Suosittelemisen arvoinen paikka!

Vanhoja opasteita

Katikanluoman koskipaikkaa

Uudella polulla

Uusi silta

Auts, saapas jäi suohon!

Tolppia odottamassa käsijohdetta

Toinen silta oli vielä kesken, yli mentiin tukkimiestyyliin

Rautabakteerin värjäämää puroa

Kapeata harjua

Lounashetki

Katikan käynnin jälkeen suunta otettiin kohti Merikarviaa, mutta ei ihan luotisuoraan. Jos jotain täällä riittää, niin soita, joissa saattaisi olla lakkoja.. Pitkä ja kapea, mutta hyväkuntoinen soratie vei Pohjois-Lauhan läpi. Karttatiedustelu oli kohdentanut meille lupaavan paikan lähellä tietä: avosuo, jota reunustivat korpisuo ja kangas. Parkkeerasimme kansallispuiston rajan tuntumaan ja teimme  vajaan parin tunnin kierroksen suolle. Aika loppui kesken, mättäillä kangastaville keltaisille kultahipuille oli lopulta väkisin käännettävä selkänsä.  Mukavasti ämpäriin kultaa kertyi, mutta paljon jäi vielä suollekin. Tänä vuonna taitaa tulla hyvin lakkoja ja korpimaan lisäksi avosuollekin. Onneksi sato on kymän kevään takia myöhässä, sillä normaalivuonna sato olisi ollut jo liian kypsä tähän aikaan. Täydensimme vielä sunnuntaina Merikarvialla saalistamme toisella pienellä suokierroksella, joten kotona riitti marjoja pakkaseen ja hillon keittoonkin.

Sadekuurot kiersivät meidät suollakin

Kangassinisiipi ja peukalo.