#15/17 Puurijärvi on Lintujärvi! 31.5
Paluu tammikuun maisemiin
Työreissu Raisioon ja takaisin. Takaisin ajaessa eksyin Puurijärvelle. Matkan varrella, melkein.
No ehkä se vähän kiertää, mutta ei paljon. Ajoin Kärjenkallion lintutornin P-paikalle. Kärjenkallion lintutorni on järven torneista keskimmäinen ja isoin.
Kävimme Isosuolla tammikuun 21. päivän reissulla. Silloin oli suo hiljainen, vaikka näimmekin vuoden ensimmäisen "merkittävän" lintuhavainnon, suon käkkyrämännyiltä toiselle lepattelevan varpushaukan.
Nyt oli meininki ihan toista luokkaa, suorastaan ylitsepursuavan eläväistä. Vaikka päivä oli pilvinen ja kovin tuulinenkin, järvi kuhisi elämää. Jo matkalla tornille, muutama kymmentä metriä autolta näin suosikkilintuni, pimeiden kuusikoiden ahertajan, puukiipijän. Hieno lintu ja tällä kertaa sain jopa kuvankin otettua:
 |
| Puukiipijä oksien välissä, suunta ylöspäin |
Matkan varrella tornille oli rakennettu lava tarkkailua varten. Kiikaroin tovin eteen avautuvaa maisemaa. Sinisorsia, naurulokkeja ja mahdoton määrä mahdotonta nopeutta kiitäviä tervapääskyjä (joista ensimmäiset olin nähnyt pari päivää aiemmin Iidesjärven lintutornilla). Hetken aikaa kiikaroituani näkökenttään osui poikkeava lintu: puiden latvojen yläpuolella liitävä haukka! Sain aika pitkään tutkiskella linnun muotoa ennen kuin se hävisi puiden taakse. Värejä ei erottanut ja profiili näytti tummalle vaaleaa taivasta vasten. Pää kenties erottui vaaleampana. Leveä pyrstö ja sulavat siivet, ainoat mahdolliset lajit ovat tuulihaukka tai nuolihaukka. Kallistun edelliseen, mutta määritys ei ole varma.
 |
| Nuolihaukka ylh, tuulihaukka alh (nettikuva) Tuulihaukalla kuvassa pyrstö supussa. |
 |
| Tarkkailulava |
Kärjenkallion lintutorni on yksi Suomen isoimpia, korkeutta peräti 18-19 metriä. Tornin peruskorjaus valmistui tänä keväänä ja torni olikin hyvässä ja turvallisessa kunnossa. En ehtinyt edes tornin huipulle asti kun taas tapahtui: valtava lepatteleva lintu järven yllä ja variksia kimpussa. Tuttu näky Merikarvialta, merikotkahan se siinä! Vaikka merikotka on ylivoimiasesti tutuin petolintu itselle, niin kyllä sen näkeminen aina sykähdyttää, varsinkin näin sisämaan maisemissa. Itse asiassa enhän merikotkaa ole ikinä sisämaassa ennen nähnytkään.
Eikä kahta ilman kolmatta tai kolmansia. Näin vielä tornista kolmannenkin päiväpetulintulajin ja kolmeen eri otteeseen: ruskosuohaukat paimensivat veden päällä ja lokit taas vuorostaan niiden kimpussa. Mustat siivenkärjet, vaalea siipien alapuoli ja ruskeat isot siipilaikut, lintuoppaan mukaan määrityksen mukaan siis toisen kesän uros (tai siihen suuntaan).
 |
| Lintutorni hakamaan takana metsikössä. |
 |
| Kärjenkallion iso torni |
 |
| Kurkistus lintuparatiisiin |
 |
| Nokikana allikossa |
 |
| Kosteikkoa |
Söin välillä alhaalla tuulen suojassa vähän eväitä ja kiipesin sitten uudemman kerran torniin ennen kuin suuntasin autoa kohden, verkkaisesti ympäristöä tarkkaillen. Kosteikossa vilahti musta lintu, hetken jo toivoin liejukanaa, mutta ihan tavallinen nokikana se siellä valkoisine nenineen suki höyheniään.
Koska kerran paikalle olin tullut, niin ajattelin vielä piipahtaa järven pohjoispään tornilla parin kilometrin päässä. Ja käyntihän kannatti. Tämä torni oli ihan erilaisessa ympäristössä, ruovikkoisen joen varrella pienen polun päässä. Jo menomatkalla jouduin useamman kerran pysähtyä kuuntelemaan ääniä, sillä eri pikkulintujen ääni kuului piinaavan kovaa pusikoista. Ketään ei kuitenkaan näkynyt. Itse tornista ei ihmeitä näkynyt, mutta viereisesät metsiköstä kuului ensi kerran tänä keväänä (toukokuun viimeisenä) tiltaltin tasaisena kulkeva tilttaaminen. Paluumatkalla sain sitten sekä ääni- että näköhavainnon toisesta kevään ensihavainnosta, eli ruokokerttusesta. Kuuluva rätisevä laulu, tämän voisi jopa oppia tunnistamaan ulkomuistista! Ja kuin pisteenä i:n päälle, ihan auton läheltä sain vielä yhden ensihavainnon: punavarpusen tunnistetteva tervehdys ja vielä näköhavaintokin. Kyseessä oli nuori uros, sillä punaista oli vasta ihan vähän kyljissä, eli räiskyvän punaisesta, oppikirjamaisesta ulkomuodosta oli vasta häivähdys höyhenissä.
 |
| Ruokokerttunen, vaalea maha, silmäjuovat, tumma selkäpuoli ja siivet |
 |
| Jokivarren ruovikkoa, ruokokerttusen maita |
 |
| Jokimaisemaa tornista |
 |
| Pitkäpyrstö langalla |
Uudet lajit Suomi 100-haasteeseen:
83. Tervapääsky (maanantaina Iidesjärvellä)
84. Räystäspääsky (Kokemäenjoen ylitse menevällä sillalla)
85. Kaulushaikara (Kärjenkallio, Puurijärvi)
86. Tiltaltti (Pohjoispään torni, Puurijärvi)
87. Ruokokerttunen (Pohjoispään torni, Puurijärvi)
86. Punavarpunen (Pohjoispään torni, Puurijärvi)
Muita havaintoja: puukiipijä, käki, tuuli/nuolihaukka, merikotka, ruskosuohaukka, nokikana, haapana, tervapääsky (lisää), kurki, joutsen, naurulokki, töyhtöhyyppä, laulurastas
