#14/17 Kalassa Torisevalla, yötä Siikanevalla 20.-21.5

Kesäisen viikonlopun tuplabuukkaus.

Lauantai

Suunnitelma selvä, jättituplapotti: ensin kalat Virtain Torisevalta ja sitten filetta paistamaan ja yöpymään Siikanevalle suon laitaan. Näin ainakin suuniteltiin.. Sääkin lämpeni ekstrakylmän kevään jälkeen mukaviin lukemiin, 13-18 asteen välille.

Sain vieraita pääkaupunkiseudulta jo perjantaina: Jaska ja Erno. Erno on porukan nuorin, mutta ehdotomasti omistautunein kalamies. Muut läksimme mukaan seuramiesperiaatteella. Tampereelta Torisevalle ajelee puolisentoista tuntia. Torisevan rotkojärvistä Yläinen-Toriseva on valjastettu vapaa-ajankalastuksen palvelukseen: noin kilometrin pituiseen järveen on istutettu kirjolohia ja taimenia. Jyrkkärantaisen järven rannoille on asennettu myöskn laitureita heittopaikoiksi ja molemmissa päissä järveä on vielä tulipaikatkin. Puitteet ovat siis hyvät, varjopuolena mainittakoon ohimenevä kantatie, jossa jyräävä liikenne kuuluu (ja jopa näkyy paikoin) järvelle liiankin hyvin.

Meillä oli kuuden tunnin lupa, joka käytettiin viimeistä minuuttia myöten, mitä nyt välillä hieman lounasta söimme. Tulos oli ns vesiperä, ei tärpin tärppiä. Paikalla oli myös toinen kolmen hengen seurue, melkein yhtä huonolla tuloksella. Porukan perhomies näkyi kiskovan ylös parikymmensenttisen hauentumpin, näemmä nekin perhoon voivat erehtyä. Lisäksi "syöntipiikin" aikana porukalla oli kuulemma ollut 4-5 tärppiäkin. Että niin "laitoskoneet" meitä pitivät pilkkanaan.

Toriseva

Ernon perhostelua

Käpytikka kynittynä

Ihan vailla saalista voi kuitenkaan sanoa jääneeni: kesän ensimmäinen käki kukkui Torisevalla kahteen eri otteeseen. Lintu nro 81 tänä vuonna.

Oli aika siirtyä majoituskohteeseen. Siikanevan parkkikpaikalle ajeli puolisen tuntia, olimme perillä noin kello kahdeksan maissa. Autoja olikin paikalla jo ennestään 7-8 kpl, lämmin sää oli saanut ihmiset liikkeelle. Kävelimme hiljakseen maisemista nauttien. Matkalla koitin kiikaroida lintuja, mutta kahlaajat pysyivät piilossa. Yksinäinen tumma hahmo keskellä suota näkyi, töyhtöhyyppä tai kapustarinta, ei saanut selvää. Kevät oli ollut kuiva, Tulisaaren vanhat pitkospuutkin olivat melkein kokonaan kuivat, parissa kohden sai kahlata. Liquisolella paikatut vaelluskengätkin tuntuivat pitävän vettä.

Majoituimme rauhassa leppeässä suvi-ilmassa, lämpöä oli yli 15 astetta (josta se sitten laskikin aina +3 asti yöllä). Vieraat saivat riipparit, itselleni pystytin näköalapaikalle Matilta lainatun Paulitarpin. Pienellä kynsivalkealla paistoimme makkarat ja tein risukeittimellä härkisperunamuusia. 

Ilta-auringossa

Valoa polulla

Pitkospuut, vielä jonkin aikaa käyttökelpoiset

Leiriä

Paulitarppi näköalalla

Sunnuntai

Jouduin alkuyöstä vielä virittelyhommiin; kesän ensimmäiset hyttyset alkoivat ahdistelemaan. Niitä oli sen verran monta, että hyttysverkko oli tarpeen. Sen jälkeen nukuinkin harvinaisen sikeästi aina kello 6 asti. Aurinko oli jo korkealla ja suolta kuului varsinainen linnunlaulukonsertti. Teeretkin pulputtivat kuuluvasti jostain Särkikankaan suunnasta. Nousin ja kiertelin kiikareiden kanssa ympäri saarta suolle tähystäen. Melko lähellä itäpuolella isojen lintujen vakaa lauma kulki hiljakseen pitkin nevaa: kurkia. Laskin 25 yksilöä. Välillä linnut töräyttelivät tunnusomaista voimahuutoaan. 

Kurjet

Uni tuntui vieraille maittavan , joten painuin parin kahdeksan maissa takaisin peiton alle ja nukuin vielä yli tunnin. Jaska oli nukkunut huonosti alkuyön, palellut kevyen Joutsen-pussin kanssa, joten uni maittoi aamulla. Ernolla oli ilmeisesti varusteet olleet kohdallaan ja olo mukava. Söimme rauhassa aamupalan ja kiersimme vielä loppulenkin Jaarikanmaalle ja Siikakankaan kautta parkkipaikalle. Erno paineli kaukana edessä hyvää vauhtia, me muut tulimme omaa tahtia perässä. Käki kukkui moneen kertaan eri puolella nevaa ja teki meille vielä ystävällisesti ylilennonkin lähietäisyydeltä.

Kalaa ei tullut mutta olipa taas hyvä syy olla ulkona yötä.

Viikonlopun uudet lajit Suomi 100-haasteeseen:
81. Käki

Muita nähtyjä/kuultuja lintuja: telkkä, käpytikan sulat, tiaiset, hippiäinen, laulurastas, punarinta, niittykirvinen, kuovi, valkoviklo, teeret, kurki

Unta luumuun

Erno heräilee...

Tulisaaren sammaleita

Iidesjärven lintukävelyllä 9.5

PiLY:n kävelyllä järven länsipäässä

Iidesjärven lintutornilla on tullut tänä keväänä käytyä useastikin, mutta järven länsipääty on jäänyt kartoittamatta. Tiistai-iltapäivällä oli hyvä tilaisuus tutustua tuohon osuuteen asiantuntijoiden opastamana, lintukävelyn vetäjinä toimivat Olavi Kaikko ja PiLY:n puheenjohtaja Jukka T. Helin. Mukana oli lähemmäs nelisenkymmentä kävelijää, joten poluilla oli välillä ahdasta.

Hitaanlaisesti kävely eteni sillalta mattolaitureille ja takaisin. Joitakin hyviä vinkkejä jäi mieleen.
- Risujenkaatopaikka on hyvä bongauspaikka pikkulinnuille, siellä asustelee mm meillä harvinainen pohjoisen lintu , sinirinta (jota emme kuitenkaan nyt nähneet)
- Oppaamme kuuli Rautiaisen äänen , minulta jäi kuulematta, kuten myös hernekerttusen säksätys. Rannan puusto ja pusikko sopii niillekin.
- Pähkinähakki käy myöhemmin kesällä (elokuussa?) syömässä puistoyksikön puistikossa sembramännyn siemeniä. Tämä peloton siperialainen käy kuulemma syömässä jopa kädestä.

Pikkulinnuista äänessä olivat peippojen lisäksi punarinnat ja punakylkirastaat, pajulintukin näkyi ja kuului.

Sain kolme uutta bongausta, uhanalaisen punasotkan, rannikolla yleisen selkälokin (jota kuitenkaan vappuna ei merikarvialla näkynyt) ja pienen rantasipin, joka kovasti muistuttaa ulkonäöltään metsävikloa.

Kahden tunnin kierroksen jälkeen kävin vielä itsekseni pyöräilemässä läheisellä Viinikan Pahalammilla, siellä monivuotinen vieras härkälintu hautoi muniaan, samalla kun puoliso toi lisää risuja pesäkummulle. Rannan pyörätie kulki vain noin 50-100 metsrin päässä, tässä on esteetön paikka tarkkailla pesinnän edistymistä ja tavallisella järkkärillä olisi saanut helposti hyviä kuvia.

Nettikuva rantasipistä

Nettikuva selkälokista, siivet päältä tummat kuten merilokillakin.

Netikuva punasotkasta, tällä lajilla enemmän koiraita (kuvassa) kuin naaraita

Nettikuva pahalammen härkälinnuista

Tiistain uudet lajit Suomi 100-haasteeseen:
73. Rantasipi (Iidesjärvi)
74. Selkälokki (Iidesjärvi)
75. Punasotka (Iidesjärvi)
76. Härkälintu (Pahalampi)