#13/17 Linturetkellä Siikanevalla 5.-6.5. ja muuallakin 7.5
Läpileikkaus Siikanevan linnustoon asiantuntijavoimin
Perjantai
Tuntia aikaisemmin viikonlopun viettoon, aurinko paistoi, hyvä fiilis!
Koska Taina oli lähdössä sunnuntaina Irlantiin työmatkalle, lähdin Siikanevalle kimppakyydillä parin muun kämppäläisen kanssa. Majoittauduimme kämpälle ja läksin vielä ennen saunomista pienelle kierrokselle nevalle. En ollut ennen käynyt katsomassa nevan eteläpuolen pientä lampea.
Kävelin hiekkatietä länteenpäin ja kiikaroin matkalla Iso-silmän lampea ja Vääräjärveä. Molemmat rimpuilivat vielä eroon jääkuorestaan, hileisenä ja osin jo sulana. Iso-silmällä oli heinäsorsa ja haapanapariskunta. Aurinko paistoi, heitin pitkähihaisen paidan reppuun ja jatkoin matkaa T-paidalla. Ensi kerta tänä keväänä, sen verran on ollut kylmä kevät tähän mennessä. Söin lammen vieressä eväsleivät ja kuuntelin hiljaisuutta. Siirryin siitä vielä nevan rantaan ja tein pienen lenkin suolle tähystellen. Hiljaista oli vielä suolla (ja myöhemmin kuulin, että tämä laitaosa onkin linnustoltaan melko autio). Siirryin kämpälle odottelemaan lauantaiaamun linturetkeä.
 |
| Vääräjärvi vapautumassa jääkännestä |
 |
| Etelälaidalta |
 |
| Järviruoko, muistuma ajalta jolloin Siikaneva oli järvi |
Lauantai
Koska yö oli selkeä ja lämpötila laski alas, varsinaista kiirettä suolle ei ollut aamullakaan. Linnut kuulemma virkoavat lämmön tahtiin. Heräsimme, söimme aamiaisen, pakkasimme reput ja olimme pitkospuiden päässä kello kahdeksan.
Olin aika innoissani, olihan kyseessä elämäni ensimmäinen ohjattu linturetki.
Kuljimme peräkanaa Tapsun perässä ja pysähdyimme välillä kiikaroimaan. Vielä enemmän kuuntelimme ääniä. Oli kyllä mahtavaa, kun joku "suomensi" ilmassa liikkuvat koodit. "Peipon kutsuääni" (ei siis ollut tiaisen ääni), "Liro huutaa omaa nimeään", "Kuovin soidinhuuto", "Kalasääksen varoitushuuto", "Yläpuolella vihervarpusen lentoääni" jne jne.
Näimme jo menomatkalla useamman kapustarinnan (ja palatessa lisää). Arktinen kahlaaja, jonka eteläisimmät pesimäalueet ovat juuri Siikanevalla. Itse asiassa harvoja paikkoja Pirkanmaalla, jossa se pesii.
Jaarikanmaan näköalapaikalla pysähdyimme "staijaamaan" eli suomeksi paikallaan kyttäämään lintuja. Pystytimme Tapsun mukana olleen kaukoputken, jolla itsekin sain siis nyt ensikosketuksen laitteeseen. Siikanevan parhaat lintupaikat ovat länsipään allikot Siikakankaan eteläpuolella. Näimme valkoviklon läheisessä lammikossa. Länsipäässä näkyi valkoinen matto. Naurulokki- ja harmaalokkikolonna se siellä touhusi. Reilusti yli 200 lintua, kuulemma uusi ennätys Siikanevalla (verrattuna aikaisempiin vuosiin) Vuosikymmen sitten kalalokki oli vielä harvinainen suolla. Tapsu kertoili muutenkin linnuston muutoksista alueella 30 vuoden perspektiivillä. Keltavästäräkki oli kuulemma ennen suon yleisin lintulaji, nyt se loistaa kokonaan poissaolollaan. Nykyään suon laidoilla kuuluu eniten peipon ääntä (kuten muuallakin Suomessa) ja suon päällä sirkuttavat puolestaan niittykirviset.
Kyselin retken päätyttyä, jäikö jotain tyypillistä Siikanevan linnustoa vielä näkemättä tai kuulematta? Vastaus oli, että havainnoimme varsin edustavan otoksen Siikanevan linnustoa, ei mitään epätyypillistä mutta toisaalta poiskaan ei jäänyt mitään keskeistä. Eli nämä äänet kun ottaa haltuun, niin Siikanevalla liikkuessa pystyy tunnistamaan suurimman osan suon linnuista.
Päivän saldo:
1. Käpytikka (kämpän pihassa)
2. Peippo (päivän yleisin ääni)
3.
Metsäkirvinen (lentää metsässä ja tarkkailee puun latvassa)
lintu nro 58 haasteessa
4.
Niittykirvinen (ulkonäöltään kuten edellinen, lentää suon päällä)
lintu nro 59
5. Punarinta
6. Talitiainen
7. Mustarastas
8.
Vihervarpunen, lintu nro 60
9. Västäräkki
10. Laulujoutsen
11. Kurki
12. Kuovi
13.
Kapustarinta,
lintu nro 61
14.
Liro, lintu nro 62
15. Naurulokki
16. Kalalokki
17. Töyhtöhyyppä
18. Hömötiainen
19. Käpylintu
20. Sääksi (varoitushuudot pesäpuun suunnasta)
21. Valkoviklo
22. Puukiipijä
23.
Hippiäinen (Euroopan pienin lintu, äänessä)
lintu nro 63
24.
Töyhtötiainen, lintu nro 64
25. Hiirihaukka (kaksi lintua kaartelemassa taivaalla)
26.
Nuolihaukka, lintu nro 65 (Taina näki kiikareilla Petrin kanssa)
 |
| Porukkaa |
 |
| Jaarikanmaan näkymä. |
 |
| Staijaamassa |
 |
| Kaukoputki |
 |
| Sinivuokot kuusikossa |
 |
| Kapustarinta, liro, valkoviklo |
 |
| Niittykirvinen ja metsäkirvinen |
Sunnuntai
Heitin Tainan junalle kello 6.45 ja jatkoin huolettoman kevätlesken elämää eli ajoin suoraan Iidesjärven lintutornille. Täällä minua tervehti varma kesän merkki, järven päällä hyönteisiä metsästävät ja iloisesti rupattelevat
haarapääskyt. Olivat kuulemma tulleet lauantaina järvelle, tiesi paikalle tullut vanhempi herra kertoa. Oli ollut kuulemma lauantaina Tornien taistossa tornilla kahdeksan tuntia (kylmässä viimassa), vahva oli innostus asiaan! Iidesjärvellä oli lauantaina nähty 61 kpl lajeja, vain neljä vähemmän kuin tornin ennätys. Ja olihan tuolla vieläkin näkyvissä "vanhoja tuttuja", tukkasotkia, uikkuja, nokikanat, telkät, haapanat ja yksinäinen kurkikin, lokeista puhumattakaan. Ystävällisesti tämä harrastaja osoitti minulle lähihaavan oksalle lennähtäneen
pajusirkku-uroksen, päivän toinen uusi laji.
 |
| Nettikuva haarapääskystä |
 |
| Nettikuva pajusirkusta |
Hetken tiirailtuani painuin kotiin ja otin kunnon "aamu-unet". Heräsin uuteen aamuun ja söin pitkän kaavan mukaan aamiaisen. Mitähän sitten tekisi? Pirkanmaan lintutieteellinen yhdistys järjestää Oriveden Pappilanniemessä aloittelijoille suunnatun päivystyksen, sinnehän ehtii vielä.
Pappilanniemi oli itselle uusi paikka ja varsin hieno olikin. Polun varrella vanhaa sekametsää ja lintupöheikköä ja paikan päällä torni mitä houkuttelevimmassa paikassa, lähellä kahaajille sopivaa lieterantaa ja vesilintuja puoleensa vetävää kaislikkoa särkkineen. Väkeä oli ollut paikalla mitä ilmeisemmin hyvin (päivän aikana noin 35 kävijää), itse ehdin päivystyksen loppupäähän ja sainkin hyvää opetusta. Paikalle tuodut kaukoputket helpottivat havainnointia huomattavasti, vaikka täytyy sen verran itseäni kehaista, että tornin juurella hypähtelevät
keltavästäräkit huomasin ihan itse. Ehkä asia oli tuoreessa muistissa, sillä niiden kannan taantumisestahan lauantain Siikanevan kierroksella oli puhetta.
 |
| Nettikuva keltavästäräkistä |
Lintutietäjien avustuksella lajilistamme lihoi vielä kolmella uudella lajilla,
mustaviklolla, suokukolla ja mikä erikoisinta,
räyskällä ! Kauaksi oli rantojen rosvonaamio eksynyt meriympäristöstä. Räyskä on jättikokoinen tiira, joka on saanut nimensä poikkeuksellisen karkean rätväkästä äänestään. Keskimäärin räyskiä tavataan Pirkanmaalla noin viikon ajalla huhti-toukokuun vaihteessa viitisen yksilöä keväässä, mutta joinain vuosina ei havaita ainuttakaan yksilöä.
 |
| Nettikuva räyskästä |
Mustaviklo on myöskin läpimuuttaja Pirkanmaalla ja nimensä mukaisesti musta viklo. Hyvä pari eilen näkemällemme valkoviklolle.
 |
| Nettikuva mustaviklosta |
Suokukko olikin varsin mainio tapaus nähdä. Kun kysyin päivystäjiltä, mitä nuo muut kahlaajat ovat tuon itseään pörhistelevän suokukon vieressä, niin vastaus oli, että ne ovat myös suokukkoja. Suokukkojen värimuuntelu onkin runsasta. Yksi erityispiirre lajissa on myös se, että se on lähes äänetön.
Suokukkokin on Pirkanmaalla tavattavissa lähinnä vain muuttoaikaan. Laji on taantunut Suomessa 85% 30 vuodessa.
Lintuja oli Pappilanniemen vesillä todella runsaasti. Erityisen hauska oli nähdä parikymmenpäisen liroparven saapumien kosteikkoon ja silkkiuikkujen soidinärhentelyä ja -kaulailua.
Vielä yksi opettavainen kohtaaminen tapahtui matkalla. Takaisin autolle kävellessäni kuulin hiljaista rapinaa haavan takaa. Vaalea pieni tikka ilman punaista päätä. Ehdin jo iloita, että tässä on se pohjantikka, jota toivoin näkeväni eilen Siikanevalla (vanhan tapaamisen perusteella) ! Onneksi sentään tuli näpsättyä pokkarilla tikasta kuva, sillä lajinmäärityshän meni ihan poskelleen.
 |
| Tämä EI ole pohjantikka! |
Nyt sitten (lintukirjaa kotona selailleena) tiedän, että
pikkutikkanaaras on tosiaankin vailla punaista hattua, toisin kuin ukkonsa. Aina oppi kun vanhaksi elää! Aika lailla samannäköisiähän pohjantikka ja pikkutikkanaaras ovat, mutta mustavalkoinen laikutuksensa on erilainen, pohjantikalla voisi olla hieman keltaista päässä, mutta vastavaloon yläviistoon se ei ole kovin helppoa havaita.
Koska päivä oli vielä nuori, ravitsin itseni ABC:llä ja tein vielä yhden lintukävelyn, olihan
Kangasalan Kirkkojärvi lähes paluumatkan varrella kotiin. Järvihän on hyvän lintuveden maineessa ja sen ympäri kulkee luontopolkukin. Polku tosin menee monissa kohdin teitä pitkin, joten valitsin sopivan pätkän järven etelä- ja itäpuolelta. Mukavaa lehtimetsää ja paljon vesilintuja, mutta ei tällä kertaa uusia lajeja. Tukkasotka, uikut, tavi, heinäsorsa nyt ainakin siellä uiskenteli.
 |
| Kuljin länsilaidan reitin infotaululta padon ja näköalapaikan kautta Lahdentielle ja takaisin. |
Sunnuntain uudet lajit Suomi 100-haasteeseen:
66. Haarapääsky (Iidesjärvi)
67. Pajusirkku (Iidesjärvi)
68. Mustaviklo (Pappilanniemi)
69. Keltavästäräkki (Pappilanniemi)
70. Suokukko (Pappilanniemi)
71. Räyskä (Pappilanniemi)
72. Pikkutikka (Pappilanniemi)
